Himalaja
Kaupan kalatiskillä oli useita kalalajeja. Halusin ostaa jotain
tavanomaisesta poikkeavaa, joten tutkin sinilohia, jotka olivat niin
tuoreita että vielä haukkoivat henkeään. Sinilohi
ei ollut minulle aiemmin tuttu laji, mutta huomasin että ne olivat
muodoltaan pyöreämpiä kuin tavalliset lohet ja väriltään
metallisen sinisiä. "Saisinko yhden keskikokoisen kalan?"
kysyin myyjältä. Myyjä otti 30 cm pitkän sinilohen
esille. "Onko tämä hyvä?" Nyökkäsin,
ja myyjä kääri kalan paperiin.
Ojentaessaan kääröä minulle, katselin tarkemmin
sinilohia. Isoimmat olivat yli metrin kokoisia. Piikkimäiset
hampaat tulivat esiin monessa rivissä. Sininen väri loisti
eriskummallisen kirkkaana.
Etsin
paikkaa, jossa voisin paistaa kalan. Päädyin maaseudulle
vuoristoon, jossa kasvoi erikoisia puulajeja. Tien vieressä oli
kyltti, jossa etsittiin kokkeja työskentelemään läheisessä
luostarissa. Muutama nuori mies oli jo kokoontunut paikalle. Osa oli
Nepalista, osa oli tullut kauempaa. "Minä osaan tehdä
sekä nepalilaista että tiibetiläistä ruokaa",
yksi mies sanoi. "Lisäksi osaan kaikki kyläni reseptit,
mutta useimmiten yhdistelen kaikki saamani vaikutteet ainutlaatuisen
herkullisiksi kokonaisuuksiksi." Vaikutti siltä kuin kokki
olisi ollut jonkinlaisen tähden asemassa kyseisellä alueella.
Oli selvää, että hän sai paikan.
Luostari
sijaitsi vuoren laella. Tämä oli vuosisatoja vanha buddhalainen
yhteisö, joka oli muurannut vuorelle mahtavan arkkitehtonisen
kompleksin. Vanhanaikaisen rauhallinen tunnelma leimasi koko seutua.
Tulin
uuden kokin seurassa luostariin. Luostarissa tapasin munkkien seurassa
pikkupojan, joka oli ollut paikalla jo useita kuukausia. Ihmettelin,
mitä hän teki siellä, kun johtavassa asemassa oleva
munkki antoi nähtäväkseni valokuvia. Ensimmäisessä
kuvassa poika oli ainakin kymmenen kiloa lihavampi kuin myöhemmissä
valokuvissa. Jokaisen kuvan kohdalle oli kirjoitettu kommentti, kuten
'Äkkipikainen', 'Huonosti totteleva' tai 'Keskittymisvaikeuksia'.
Munkki selitti, että luostari oli tehnyt pojalle hyvää.
Kasvisruoka ei maittanut, joten liikakilot olivat karisseet. Ja kuukausien
kiukuttelun myötä luonteenpiirteet olivat tasoittuneet.
Kuuntelin
selitystä kiinnostuneena. Sitten kysyin,
"Missä voin tehdä tälle kalalle kastikkeen?"
Näytin sinilohta, jonka olin jo ehtinyt paistamaan rapeaksi.
Munkki ei vastannut, joten kuljin ympäri luostaria pikkupojan
kanssa paistettu kala mukanani etsien paistinpannua ja mausteita,
joilla saisin tehtyä maukkaan kastikkeen rapealle sinilohelle.
