Sulkemisaika
Tutkin ruokakaupan hyllyjä ostoskori kädessäni. Tarvitsin
kalaa, joten pysähdyin kalaosastolle. Tarjolla oli useita kalalajeja.
Hetken mietittyäni otin savusilakoita, pari taimenta ja muutama
sata grammaa tuoreita muikkuja.
Seisoskelin
kalahyllyjen luona, tyytyväisenä ostoskorini sisältöön.
Kaupassa ei ollut juurikaan asiakkaita ja sisällä vallitsi
rauhallinen tunnelma. Oli sen verran raukea olo, että silmät
eivät meinanneet pysyä auki. Ei huvittanut liikkua mihinkään.
Nukahdin seisoaltani ostoskori kädessäni.
En
tiedä kuinka pitkään ehdin nukkua, mutta havahduin,
kun suurin osa kaupan valoista sammutettiin. Hyllyjen eteen vedettiin
suojat. Myyjät siivosivat paikkoja työvuoronsa päätteeksi.
Olin selvästikin ainoa asiakas. Minulla oli vieläkin ostokset
kädessäni, joten kiiruhdin lähimmälle kassalle.
Kassalla
ei ollut ketään. Ladoin joka tapauksessa kalat tiskille
ja kysyin lähimmältä myyjältä, "Voisinko
vielä maksaa ostokseni, vaikka kauppa onkin jo kiinni?"
Myyjä epäröi ja kysyi toiselta työntekijältä.
Pian hän tuli takaisin ja sanoi, "Ei tarvitse maksaa. Ota
ne kalat, jotka vielä ovat hyviä, ja jätä pilalle
menneet tähän roskikseen." Otin kaikki kalat mukaan.
Kotona
lattia tulvehti vettä. Vanhempani olivat juuri siivonneet. Kävelin
varovasti, etten kastelisi sukkiani märällä betonilattialla.
Otin kalat mukaani ja hyppäsin bussiin.
Istuin
bussissa matkalla Ouluun. Kyydissä ei ollut kovinkaan monta matkustajaa.
Matkaeväänä minulla oli kassillinen kalaa.
