Unia. Raportteja yöstä 11.07.2009.


Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Lounas

Työpaikan väki oli kutsuttu lounaalle läheiseen ravintolaan. Lounaan yhteyteen oli järjestetty ohjelmaa, joten oletettiin, että kaikki saapuisivat paikalle.

Ravintolan ensimmäisessä kerroksessa oli vielä väljää, kun saavuin paikalle. Pöytiin istuutuneet seurueet eivät kuitenkaan näyttäneet siltä että he olisivat halukkaita ottamaan lisää väkeä pöytäänsä. Vaikka tunsinkin kaikki, en viitsinyt tunkeilla, kun kerran seurueet olivat jo tyytyväisiä kokoonpanoonsa.

Ei haittaa, ajattelin. Voin mennä yläkertaan. Astelin portaat ylös toiseen kerrokseen, jossa oli paljon tyhjää tilaa. Paikalla oli lähinnä jalkapallosta kiinnostuneita miehiä, jotka seurasivat euroopanmestaruusliigan ottelua TV:stä. Tämä ei ehkä ollut ideaalein ympäristö minun makuuni, mutta istuin tyhjään pöytään ja katselin ympärilleni odotellessani lisää väkeä saapuvaksi.

Osa porukasta oli vanhoja tuttuja kouluajoiltani. Tunnistin yhden miehen, joka oli humalassa keskellä päivää. Hän oli lihonut jonkin verran mutta näytti muuten samalta kuin ennenkin. Tosin intialainen työkaverini huomautti hänelle, ettei kannattaisi ajaa tukkaa niin lyhyeksi, kun kerran päälaki oli niin pahasti kaljuuntunut. Mies suuttui kommentista ja töksäytti takaisin, ”Itselläsi on aivan liian paksu alahuuli.” Intialaisnainen oli häkeltynyt. ”Olen aivan normaalin näköinen”, hän toisti tuohuksissaan ja meinasi unohtaa pitää kiinni vaatteestaan, joka oli hieman löysä yläosasta. Jouduin vakuuttelemaan, että hänen ulkonäössään ei ollut mitään vikaa, vaikka muutama kilo olikin ylimääräistä.

Tarjoilu oli järjestetty siten että kaikki saattoivat hakea noutopöydästä sellaisen annoksen kuin halusivat. Otin lautaselleni hedelmiä, samaan aikaan kun lisää porukkaa tuli sisään. En ollut osannut odottaa, että toimiston koko henkilöstö olisi kutsuttu paikalle. Väkeä tuli kolmannesta ja viidennestäkin kerroksesta, vaikka olimme heidän kanssaan harvoin tekemisissä. He istuivat pöytiin, ja osa joutui seisoskelemaan, kun kaikille ei ollut tuoleja.

Salin etuosassa oli koroke, jolla esiintyi varta vasten palkattuja viihdyttäjiä. En nähnyt kunnolla, mitä esitykset sisälsivät. Niiden välissä toimitusjohtaja puhui lyhyesti ja esitteli seuraavat ohjelmanumerot.

Takanani istui seurue, josta en havainnut muuta kuin että yksi heistä kampasi tukkaani ja ilmeisesti teki joitain operaatioita saksilla ja koneella. Tämä ei erityisesti häirinnyt minua, joten jatkoin korokkeelle tähyilemistä siinä toivossa että saattaisin nähdä osan viihde-esityksistä. Tätä jatkui puolisen tuntia, kunnes lounas alkoi olla ohi ja tilaisuus päättyi.

Ihmisten kääntyessä takaisin, hiuksiani käsitellyt nainen esittäytyi. Hän oli vastikään koulusta valmistunut parturi, joka ei voinut välttää kiusausta leikata hiuksiani, kun ne olivat aivan hänen käsiensä ulottuvilla. Ojentaessaan peiliä minulle hän selitti tehneensä kokeellisen kampauksen, joka kelpaisi työnäytteeksi missä tahansa parturikilpailussa. ”Tämä on ilmainen tukanleikkaus”, hän sanoi, ”mutta toivottavasti kampauksen kokeellisuus ei haittaa.”

Sivut ja niska oli leikattu lähes kaljuksi. Päälaella oli 2 cm pituinen harjamainen alue, joka oli täynnä hiusgeeliä. Hiusten halki kulki kolme 1 cm paksuista viirua, jotka oli ajettu lyhyeksi pään suuntaisesti ulottuen kulmakarvojen yläpuolelta vastaavaan kohtaan pään takaosassa. Vaikutelma olisi ollut virtaviivainen - joskin erikoinen - ellei aivan päälaen huipulla olisi ollut saippuavaahdosta muotoiltua 5 cm kokoista kylpyammetta, joka oli kovetettu paikalleen hiuslakalla, ja josta ikään kuin valui kylpyvesi niskaan niin että pään takaosaa peitti muutama taiteellisesti aseteltu saippuanpalanen.

”Kiitos paljon”, sanoin. ”Tämä on oikein hieno hiusmalli, mutta taidanpa kuitenkin vielä vähän tasoittaa sitä, kun pääsen kotiin.” Itse asiassa, kävellessäni ulos ravintolasta, suunnittelin kylpyammeinstallaation poistamista ja koko pään ajamista kaljuksi.

Kun juttelin asiasta kotona, äitini sanoi, että kauttaaltaan lyhyeksi leikatut hiukset sopivat hyvin Hännisille. ”Useimmille tasaisen lyhyt tukka ei sovi, koska se saa ihmisen näyttämään pallopäältä”, hän selitti, ”mutta Hännisillä ei ole sitä vaaraa, kun pää on jo valmiiksi pitkulainen.”

 

 

 

u