Lounas
Työpaikan väki oli kutsuttu lounaalle läheiseen ravintolaan.
Lounaan yhteyteen oli järjestetty ohjelmaa, joten oletettiin,
että kaikki saapuisivat paikalle.
Ravintolan
ensimmäisessä kerroksessa oli vielä väljää,
kun saavuin paikalle. Pöytiin istuutuneet seurueet eivät
kuitenkaan näyttäneet siltä että he olisivat halukkaita
ottamaan lisää väkeä pöytäänsä.
Vaikka tunsinkin kaikki, en viitsinyt tunkeilla, kun kerran seurueet
olivat jo tyytyväisiä kokoonpanoonsa.
Ei
haittaa, ajattelin. Voin mennä yläkertaan. Astelin portaat
ylös toiseen kerrokseen, jossa oli paljon tyhjää tilaa.
Paikalla oli lähinnä jalkapallosta kiinnostuneita miehiä,
jotka seurasivat euroopanmestaruusliigan ottelua TV:stä. Tämä
ei ehkä ollut ideaalein ympäristö minun makuuni, mutta
istuin tyhjään pöytään ja katselin ympärilleni
odotellessani lisää väkeä saapuvaksi.
Osa
porukasta oli vanhoja tuttuja kouluajoiltani. Tunnistin yhden miehen,
joka oli humalassa keskellä päivää. Hän oli
lihonut jonkin verran mutta näytti muuten samalta kuin ennenkin.
Tosin intialainen työkaverini huomautti hänelle, ettei kannattaisi
ajaa tukkaa niin lyhyeksi, kun kerran päälaki oli niin pahasti
kaljuuntunut. Mies suuttui kommentista ja töksäytti takaisin,
”Itselläsi on aivan liian paksu alahuuli.” Intialaisnainen oli
häkeltynyt. ”Olen aivan normaalin näköinen”, hän
toisti tuohuksissaan ja meinasi unohtaa pitää kiinni vaatteestaan,
joka oli hieman löysä yläosasta. Jouduin vakuuttelemaan,
että hänen ulkonäössään ei ollut mitään
vikaa, vaikka muutama kilo olikin ylimääräistä.
Tarjoilu
oli järjestetty siten että kaikki saattoivat hakea noutopöydästä
sellaisen annoksen kuin halusivat. Otin lautaselleni hedelmiä,
samaan aikaan kun lisää porukkaa tuli sisään.
En ollut osannut odottaa, että toimiston koko henkilöstö
olisi kutsuttu paikalle. Väkeä tuli kolmannesta ja viidennestäkin
kerroksesta, vaikka olimme heidän kanssaan harvoin tekemisissä.
He istuivat pöytiin, ja osa joutui seisoskelemaan, kun kaikille
ei ollut tuoleja.
Salin etuosassa oli koroke, jolla esiintyi varta vasten palkattuja
viihdyttäjiä. En nähnyt kunnolla, mitä esitykset
sisälsivät. Niiden välissä toimitusjohtaja puhui
lyhyesti ja esitteli seuraavat ohjelmanumerot.
Takanani
istui seurue, josta en havainnut muuta kuin että yksi heistä
kampasi tukkaani ja ilmeisesti teki joitain operaatioita saksilla
ja koneella. Tämä ei erityisesti häirinnyt minua, joten
jatkoin korokkeelle tähyilemistä siinä toivossa että
saattaisin nähdä osan viihde-esityksistä. Tätä
jatkui puolisen tuntia, kunnes lounas alkoi olla ohi ja tilaisuus
päättyi.
Ihmisten
kääntyessä takaisin, hiuksiani käsitellyt nainen
esittäytyi. Hän oli vastikään koulusta valmistunut
parturi, joka ei voinut välttää kiusausta leikata hiuksiani,
kun ne olivat aivan hänen käsiensä ulottuvilla. Ojentaessaan
peiliä minulle hän selitti tehneensä kokeellisen kampauksen,
joka kelpaisi työnäytteeksi missä tahansa parturikilpailussa.
”Tämä on ilmainen tukanleikkaus”, hän sanoi, ”mutta
toivottavasti kampauksen kokeellisuus ei haittaa.”
Sivut
ja niska oli leikattu lähes kaljuksi. Päälaella oli
2 cm pituinen harjamainen alue, joka oli täynnä hiusgeeliä.
Hiusten halki kulki kolme 1 cm paksuista viirua, jotka oli ajettu
lyhyeksi pään suuntaisesti ulottuen kulmakarvojen yläpuolelta
vastaavaan kohtaan pään takaosassa. Vaikutelma olisi ollut
virtaviivainen - joskin erikoinen - ellei aivan päälaen
huipulla olisi ollut saippuavaahdosta muotoiltua 5 cm kokoista kylpyammetta,
joka oli kovetettu paikalleen hiuslakalla, ja josta ikään
kuin valui kylpyvesi niskaan niin että pään takaosaa
peitti muutama taiteellisesti aseteltu saippuanpalanen.
”Kiitos
paljon”, sanoin. ”Tämä on oikein hieno hiusmalli, mutta
taidanpa kuitenkin vielä vähän tasoittaa sitä,
kun pääsen kotiin.” Itse asiassa, kävellessäni
ulos ravintolasta, suunnittelin kylpyammeinstallaation poistamista
ja koko pään ajamista kaljuksi.
Kun
juttelin asiasta kotona, äitini sanoi, että kauttaaltaan
lyhyeksi leikatut hiukset sopivat hyvin Hännisille. ”Useimmille
tasaisen lyhyt tukka ei sovi, koska se saa ihmisen näyttämään
pallopäältä”, hän selitti, ”mutta Hännisillä
ei ole sitä vaaraa, kun pää on jo valmiiksi pitkulainen.”
