Intia
Sarin ja minun oli tarkoitus mennä Intiaan. Päivämäärä
oli sovittu ja lentoliput ostettu. Määränpäänä
oli pieni kylä viidakon keskellä Etelä-Intiassa. Meille
oli myönnetty adoptiolupa kyseisestä kylästä.
Olimme
valmiit hakemaan lapsen kotiin Suomeen, kun Sari sanoi, että
suunnitelmiin oli tullut muutos: vanhempani olivat tulossa mukaan.
"Sehän
on hieno juttu", sanoin, "Onko tähän jokin erityinen
syy?"
"Kyllä. Pappa hakee samasta kylästä itselleen
vaimon."
"Mitä?"
"Kylän johtaja on varannut hänelle 17-vuotiaan nuoren
tytön."
"Eikä! Tuohan on älytöntä. Pappahan on jo
mumman kanssa naimisissa."
Mielessäni
kuvittelin tapahtumia Intiassa. Näin pienen lapsen odottamassa
meitä lastenkodissa. Samaan aikaan kylän naiset pukivat
morsianta hääkuntoon. Juhlateltta oli koristeltu hienoksi
kirkkaan värisin kankain ja kukkasin.
Epäuskoisena
tapasin vanhempani.
"Onko
se totta?" kysyin.
"Totta se on", äitini vastasi iloisena.
"Mitä? Eikö se haittaa sinua ollenkaan?"
"Ei, hyvä vain."
"Miten niin?"
"Onpahan sitten enemmän väkeä kotona. Minä
olen luonteeltani melko liberaali."
"No, minä taidan sitten olla konservatiivi."
