UKK:n
töppäykset
Katsoin televisiosta dokumenttia, joka käsitteli Suomen taannoisen
presidentin, Urho Kaleva Kekkosen, töppäyksiä. Tunnettuahan
oli, että UKK:n viimeisiä vuosia leimasi harmittavan usein
toistuva haparointi julkisissa esiintymisissä. Tämä
tietysti johtui presidentin korkeasta iästä, mutta dokumentti
väitti, että UKK olisi tehnyt munauksia jo 1950-luvulta
lähtien. TV-ohjelman viesti oli, että Kekkonen töpeksi
lähes koko poliittisen uransa ajan.
Seurasin
kiinnostuneena ohjelmaa. Siinä esitettiin mustavalkoista kuvamateriaalia
40:n vuoden takaa, mutta huomasin, että varsinaisia töppäyksiä
ei oikeastaan näytetty. TV:ssä näkyvä materiaali
ainoastaan maalasi kuvaa ajasta, jolloin väitetyt töpeksimiset
tapahtuivat. Muutenkin todistusaineisto jäi hataraksi. Yhtään
munausta ei havainnolistettu konkreettisin esimerkein.
Sen
sijaan dokumentti näytti kuvaa Helsinki-Malmin lentoasemalta.
Korkea-arvoinen valtuuskunta Neuvostoliiton poliittisesta johdosta
oli saapumassa kentälle. Itänaapurit lensivät venäläisellä
potkurikoneella, joka muistutti DC-3:sta. Koneen laskeutumismekanismi
oli tyypillistä tuon ajan Neuvostoliitolle: vanhanaikainen ja
epäkäytännöllinen. Tavanomaisten pyörien
sijasta koneen laskutelineet oli rakennettu kuin rautatiekiskoja varten.
Lentäjä ei voinut laskeutua kiitoradan asfaltille, vaan
oli tähdättävä kiskoille, jotka kulkivat tavanomaisen
laskeutumisalueen vieressä. Tämä oli tarkkaa toimintaa,
jossa helposti sattui virheitä. Niinpä neuvostokoneet olivat
tuohon aikaan hengenvaarallisia. Onnettomuuksia sattui melkein joka
kuukausi. Sitä paitsi kiskoja pitkin konetta ei pystynyt ohjaamaan
muuhun suuntaan kuin mihin kiskot veivät.
Naureskelin
mielessäni neuvostojärjestelmän omituisuuksille, mutta
vaarallisesta laskeutumisjärjestelmästä huolimatta
lentäjän onnistui ohjata kone kiskoille. Potkurikone rullasi
kiskoja pitkin kentän toista laitaa kohti, mutta vauhti oli niin
kova, että kone ehti saapua kentän reunalle asti, ennen
kuin se oli kokonaan pysähtynyt. Siten koneen etuosa luisui kiskojen
ulkopuolelle sorakuopan ylle niin että kone oli haljeta keskeltä
kahtia oman painonsa voimasta.
Koneen
natistessa liitoksistaan huomasin ihmeekseni, että koneen etuosassa
istui Englannin kuningatar Elizabeth II. Hänen luokseen ryntäsi
joukko ihmisiä, jotka yrittivät saada majesteettia poistumaan
koneesta, ennen kuin etuosa putoaisi monttuun. Kuningatar oli kuitenkin
sen verran omanarvon tunteva, ettei hän suostunut jättämään
konetta vaaran hetkellä. "Koneen kohtalo on minunkin kohtaloni",
hän julisti. "Jos kone putoaa, sitten putoan minäkin."
Ilmeisesti ei näyttäisi riittävän arvokkaalta,
jos hän nyt poistuisi koneesta, kun tarvittiin rohkeutta ja päättäväisyyttä
uhkaavassa tilanteessa.
Onneksi
paikalle saatiin ajankohtaisohjelman juontaja, Maarit Tastula, jolla
oli kokemusta ihmisluonteen salaisten sopukoiden paljastamisesta.
Hän jututti Elizabethia, kunnes tämä puhkesi itkuun.
Maarit lupasi lohduttaa kuningatarta vielä lisääkin,
jos hän vain poistuisi ulos koneesta. Tällä tavalla
erikoinen vaaratilanne saatiin torjuttua.
