Levykaupassa
Himmeästi valaistussa kaupassa tutkin CD-levyjä sokkeloisten
hyllyjen seassa. Selasin valikoimaa etsien jännittäviä
uutuuksia ja vanhempia kiinnostuksen kohteita. Myyjä toimi DJ:nä
ja soitteli tiskin takana omia löydöksiään.
Levyjä
tutkiessa kiinnitin huomiota kaupassa soivaan musiikkiin. Nopeiden
ja menevien biisien jälkeen myyjä soitti hitaampia kappaleita.
Nämä sopivat hyvin kokonaisuuteen, mutta laiskempi rytmi
rentoutti siinä määrin, että asetuin hyllyjen
väliin lattialle makuulle. Myyjä ei nähnyt minua ja
kaupassa oli muutenkin hiljaista, jolloin rauhallinen musiikki hitaasti
tuuditti mukavan leppoisaan olotilaan.
En
tiedä kuinka kauan ehdin nukkua, kun havahduin siihen, että
musiikki oli taas nopeampaa. Hyvä biisi, ajattelin noustessani
ylös lattialta.
Jatkoin
levyjen tutkimista. Mietin, että onpa hyvä, että musiikissa
on variaatiota. Jos kaikki kappaleet olisivat nopeita, sitten voisi
innostua niin että lopulta rasittuisi liiallisiin virikkeisiin.
Toisaalta, jos kaikki biisit olisivat hitaita, sitten voisi tylsistyä
lamaantumiseen asti.
