Unien
tulkinta
Yliopisto järjesti seminaarin aiheesta "Unien tulkinta".
Kävelin luentosalia kohti, kun huomasin, että minun oli itse
asiassa vaivattomampaa lentää kuin kulkea jalan. Liidin suunnilleen
metrin korkeudessa käytävää pitkin, kunnes olin
perillä.
Seminaarihuoneessa
oli pari muutakin osallistujaa. He istuivat paikallaan ja odottivat
luennon alkamista. Seminaarin vetäjä oli nuori tummatukkainen
mies. Hän piti lyhyen alustuksen ja alkoi sen jälkeen selvittää
unien koostumusta. Hänen mukaansa unia oli parasta lähestyä
taiteiden kautta. Taiteet olivat samaa alitajunnan heijastumaa kuin
unimaailmakin. Yhteisenä nimittäjänä oli erikoislaatuinen
symbolikieli ja omaperäiset yhdistelmät - ihmismielen loputon
luovuus. Tämän vuoksi luennoitsija katsoi aiheelliseksi
havainnollistaa aihetta lähinnä taiteesta poimituilla esimerkeillä.
Seinälle heijastettin kuvia konstruktioista, jotka eivät
niinkään heijastaneet ympäröivää todellisuutta
kuin taiteilijan omaa mielikuvitusta. Kaikki esimerkit - patsaat,
installaatiot ja maalaukset - oli poimittu nykytaiteesta. Luennoitsijan
mukaan tähän oli selkeä syy: nykyajan taide etsi jatkuvasti
uusia suuntauksia pyrkiessään tuottamaan aina vain ihmeellisempiä
luomuksia. Tarvittiin mielikuvitusta, jotta taide pysyisi kekseliäänä.
Koska mielikuvituksen lähde oli unimaailmassa, siksi nimenomaan
nykytaiteessa paljastui unien rakenne.
Luennoitsija
jatkoi esitystään analysoiden taideteoksia. Tapa, jolla
hän käänsi unien tutkimuksen lähinnä taiteen
tulkinnaksi, herätti minussa vastustusta. "Ei unien merkitys
rajoitu pelkästään taiteeseen. Onhan unilla vahva kokemuksellinenkin
puoli", huudahdin. Korostaakseni näkemystäni siitä,
että aihetta käsiteltiin liian yksipuolisesti, nousin ilmaan
parin metrin korkeuteen yrittäen kiinnittää seminaarilaisten
huomion siihen, että olimme itsekin unimaailmassa. Mietin, mahtoiko
luennoitsija tajuta tätä, jolloin hän vastasi, "Totta
kai tajuan. Pidätkö minua aivan hölmönä?"
Hän seurasi katseellaan leijumistani. "Tuo sinun levitaatiosi
on hyvin yksinkertainen temppu. Tämän seminaarin tarkoituksena
on käsitellä aihetta hieman akateemisemmin."
Seminaarin
vetäjä ei selvästikään arvostanut unissa
muuta kuin luovuutta. Minua ärsytti hänen temppuani kohtaan
osoittama väheksyntä siinä määrin, että
tein omasta mielestäni taidokkaita kuvioita ilmassa ja loin vierelleni
lentäviä otuksia, jotka muistuttivat isoja mehiläisiä,
todistaakseni, että luovuus oli vain osa unien suomaa elämystä.
Mahdollisuus kokea tapahtumia, joita ei arkielämässä
pystynyt toteuttamaan, oli vähintäänkin yhtä merkityksellistä.
Luennon pitäjä näytti edelleen tyytymättömältä,
joten pinnistin luovuuteni äärimmilleen: luokkahuone oli
pelkkä ajatuskonstruktio, joten rikoin mielessäni lattian
rajoituksen ja sukelsin sen sisään, kunnes palasin takaisin
paikalleni.
Vaikka
en täysin onnistunutkaan menemään lattian läpi,
luennoitsija oli mielissään esittämästäni
kriittisyydestä ajattelun rajoja kohtaan. Hänen oli nyt
helpompi hyväksyä näkökulmani, kun olin osoittanut
hänen mielestään riittävää akateemista
tasoa. Hän totesi, että me olimme tosiaan unimaailmassa.
Minä huomautin innostuneesti, "Niin, tämä on kokonaan
toinen maailma. Täällä me pidämme hauskaa, kun
keho nukkuu sängyssään!" Yritin hahmottaa, missä
kehoni oli, mutta lopetin, kun olin vähällä herätä.
En halunnut heti joutua vedetyksi takaisin, kun kerrankin selkeästi
tajusin olevani unen todellisuudessa. Tämä tuntui niin riemastuttavalta,
että seminaari muuttui juhlaksi.
Me
pidimmekin kunnon pirskeet. Akateeminen älylllisyys väistyi
hulluttelun ja hauskanpidon tieltä. Kiidimme tunnelmasta toiseen.
Ihastelimme ohitse kulkevia norsuja, valaita, roomalaisia hevosvaunuja,
lentäviä kirjoja matkalla kohti egyptiläisiä pyramideja.
Kahlasimme Välimeren aalloissa ja paistattelimme päivää
auringossa. Vierailimme kellareissa, joissa rupateltiin ja maisteltiin
juomia. Meno yltyi niin hurjaksi, että alkoi oikein pyörryttää.
Väki käyttäytyi siivottomasti. Etenkin seminaarin vetäjä
osoittautui pettymykseksi. Hän ahdisteli minua ja unohti hyvän
maun rajat. Toruin häntä ja käskin olemaan kunnolla.
Hän ei kuitenkaan uskonut, joten minun oli parasta kadota paikalta.
Käytin tahdonvoimaani ja hyppäsin toiseen ulottuvuuteen,
täysin erilaiseen maailmaan. Täällä oli sini-vihreä
valaistus. Tila oli abstrakti, vailla konkreettisia kiinnekohtia.
Luennoitsija
ilmestyi kohta perässä, joten loikkasin taas toiseen maailmaan.
Tässä todellisuudessa otukset olivat sarjakuvamaisia matoja,
joilla oli isot silmät. Ymmärsin kuitenkin pian, etten pystyisi
pakenemaan, mikäli toinen vain päättäisi seurata.
Vaikka hyppelisin maailmasta toiseen ja takaisin, aina luennoitsija
yllättäisi ilmestymällä perässä. Kun
vauhti meni niin nopeaksi että hädin tuskin ehdin piipahtaa
yhdessä maailmassa kun olin jo toisessa, luovutin. Karkuun ei
päässyt. Olimme kaikki ajatuksen tasolla yhteydessä.
.........................................................................................................
Katsoin
TV:tä kotiväkeni kanssa. Kanavalla alkoi elokuva, joka perustui
ohjaajan näkemään uneen. Hämmästyin, kun
tajusin, että elokuva oli toisinto seminaarista ja sen jälkeisistä
tapahtumista. "Minä olen kokenut tämän!"
huudahdin. "Ohjaaja varmaankin osallistui samaan uniseminaariin
ja halusi muuntaa kokemuksensa filmiksi."
Seurasimme
elokuvaa samalla kun kommentoin sen kulkua. "Tuossa on nuo pyramidit.
Norsut marssivat sitä kohti. Seuraavaksi tulee roomalaiset hevosvaunut.
Mitä? Oliko siellä muka egyptiläisiäkin vaunuja...?"
Vanhempani odottivat jännittyneenä roomalaisia vaunuja.
He suorastaan hätkähtivät, kun ne kohta ilmestyivät
kuvaan. Kokemukseni oli siis totta, enkä ollut vain keksinyt
koko juttua.
Kuva
siirtyi Välimerelle ja seurasi aaltojen rantautumista. "Nyt
on ohjaaja kaunistellut asiaa", huomautin. "Eivät värit
noin kirkkaita olleet. Meri oli paljon tummempi."
Seuraava
otos näytti ihmisiä kellarissa kilistelemässä
laseja. Väki oli sekalaista ja osa oli pukeutunut vanhanaikaisesti.
Isäni ällistyi huomatessaan TV-ruudun oikeassa laidassa
Mr Beanin näyttelijän sotilaspukuun sonnustautuneena. "Ei
voi olla totta. Oliko Rowan Atkinsonkin siellä?" "Kyllä
vain", vastasin osoittaen vasemmalle. "Hän oli paikalla
peräti kahtena kappaleena."
