Sigur
Rós
Hämärällä kadulla liikuskeli kaikenlaista väkeä.
Meno oli melko rauhallista, paitsi että vasemman puoleisesta rakennuksesta
kuului mölyä. Asetuin ulko-oven viereen kuuntelemaan tarkemmin,
kun ovi äkkiä avautui ja ulos rynni humalainen seurue, joka
potkaistiin baarista pihalle. Tunnistin seurueen islantilaiseksi Sigur
Rós-yhtyeeksi. Epäilemättä he olivat pitäneet
konsertin baarissa ja ruvenneet sen jälkeen käyttäytymään
epäsiististi.
Sigur
Rósin laulaja tuijotti minua kylmästi. Samassa hän
puristi kätensä nyrkkiin ja iski minua suoraan kasvoihin.
Tunsin voimakasta kipua ja kaaduin katukivetykseen. Kun nousin istumaan,
näin, että yhtyeen jäsenet olivat jo kaukana.
Ohikulkijat
sanoivat, että minun pitäisi mennä lääkäriin,
koska kasvoni olivat turvonneet punaiseksi. Peilasin itseäni
ikkunasta, ja tuskin tunnistin piirteitäni paisuneiden poskien
ja pullistuneiden huulien takaa.
Löysin
yksityisen lääkäritoimiston viereisen kujan kellarista.
Rappuset alas toimistoon olivat kapeat. Väistelin katosta roikkuvia
vaatteita ja astelin varovasti, etten sotkisi papereita, joita oli
röykkiöittäin pöydillä ja lattialla.
Kellarin
perällä työpöydän takana istui lääkäri,
joka otti minut vastaan. Hän pahoitteli sotkua. "Asun toimistossani,
enkä jaksa aina siivota", hän sanoi. "Praktiikan
pitäminen tulee sillä lailla halvemmaksi."
Lääkäri
tutki kasvojani ja kirjoitti lääkemääräyksen.
Hän neuvoi voitelemaan kasvoja geelillä, jota saisi apteekista.
Lisäksi hän kirjoitti minulle intialaisen curry-reseptin,
jota minun pitäisi syödä paranemisen jouduttamiseksi.
Nousin
ylös katutasolle. Lyhyen etsinnän jälkeen löysin
apteekin läheisestä korttelista. Apteekkari sanoi kuitenkin,
ettei heillä ollut reseptin mukaista geeliä. "Sinun
kannattaa mennä kadun toiselle puolelle luontaistuotekauppaan",
hän neuvoi. "Heillä saattaa hyvinkin olla ainetta jäljellä.
Mutta muista, että geeliä on syytä sivellä jatkuvasti
poskiin niin etteivät ne pääse kuivumaan. Muuten saatat
saada tulehduksen, joka voi levitä aivoihin saakka."
Apteekkarin
neuvot kuulostivat huolestuttavalta. Olivatko vammani noin vakavia?
Luontaistuotekauppias
oli kuullut keskustelumme. Geeliputkilo kädessään hän
viittilöi minua tulemaan luokseen. Hän tutki lääkäriltä
saamaani reseptiä ja laittoi geelin muovikassiin. Sitten hän
kaivoi laatikoista esille linssejä, sipuleja, chilejä, mausteita,
curryn lehtiä ja kaatoi kaikki samaan muovipussiin geeliputkilon
seuraksi. Hieman ihmettelin tapaa, jolla hän laittoi irtonaiset
ainekset sekaisin samaan pussiin edes yrittämättä pitää
ruoka-aineita, mausteita ja lääkkeitä erillään,
mutta maksoin ostokseni ja astuin takaisin kadulle.
Sivelin
geeliä naamaani. Poskien kuumotus helpotti hieman. Kävelin
pimeitä katuja pitkin ja mietin, missä voisin nopeiten valmistaa
lääkärin määräämän curry-reseptin.
