Unisymboli
Oli pilvisen harmaa päivä. Isäni ajoi autoa, minä
ja Ilona istuimme takapenkillä. Liikenne oli tasaista ja maisemat
yksitoikkoisia. Lähestyessämme tien yli kulkevaa siltaa näytti
siltä kuin auto olisi luisumassa tien oikeaan laitaan. Huomasin,
että isän silmät olivat kiinni. "Varo siltaa!"
huusin. Samalla tartuin rattiin ja kaarsin autoa vasemmalle niin että
juuri ja juuri vältimme törmäämästä rakenteisiin.
Isäni oli taas hereillä.
Vanhempieni
luona kävelin puutarhassa. Tämä oli iso nurmikenttä,
jonka laidoilla kasvoi sypressipuita, aivan kuin Italiassa. Aurinko
paistoi ja tunnelma oli rauhallinen. En tunnistanut viheriötä
vanhempieni puutarhaksi. Käväisi mielessä, että
tämä saattoi olla unta. Päätin kokeilla asiaa
yrittämällä nousta lentoon.
Äitini
seisoi puutarhan toisella puolella ja seurasi puuhiani. Onnistuin
helposti nousemaan ilmaan ja hihkuin noin kolmen metrin korkeudessa,
että olemme unimaailmassa. Innostuin unen tarjoamista mahdollisuuksista
niin että kieputin itseäni ilmassa ja tein kaikenlaisia
temppuja, kunnes ponnistus vei voimat ja olin taas maassa.
Tiesin,
että vaikka olin taas maassa, tämä oli edelleen unta.
Voisin saada haluamani asiat eteeni, mutta en keksinyt mitä haluaisin.
Oli tyydyttävää vain antaa asioiden tapahtua pyrkimättä
ohjaamaan unta mihinkään suuntaan. Miksi ylipäätään
haluaisin mitään? Ymmärsin, että nämä
olivat pelkkiä unikuvia ja vaikka loihtisin jotain eteeni, olisin
silti edelleen unen maailmassa.
Levättyäni
menin aamupalalle. Huomasin, että italialaisen puutarhan sijasta
maisema oli muuttunut suomalaiseksi. Harmaata mäntymetsää
näkyi keittiön ikkunasta. Kerroin unestani kotiväelleni.
Kysyin, mahtaako olla vertauskuvallista, että puutuin isäni
ajamiseen niin että estin kolarin siltaa päin.
Jannan
mielestä se oli selkeä unisymboli. Hänen mielestään
isän elämästä puuttui sopiva määrä
yhteiskunnallista vastuuta; hän oli aina nauttinut luottamustehtävistä
ja tilanteista, joissa saattoi olla asemassa, jossa saattoi ohjata
muiden toimintaa yhteistä hyvää kohden. Nyt kaikki
aika meni puutarhatöissä eikä ollut mahdollista osallistua
riittävästi yhdistystoimintaan. Uni merkitsi sitä,
että häntä pitäisi patistaa tekemään
asioita, jotka kiinnostivat.
Isäni
kuunteli analyysiä lievästi ärtyneenä. Hänen
mukaansa ei ollut aihetta huoleen. Puutarhatyöt oli jo tehty,
ja nytkin hän oli lähdössä Poriin rotary-kokoukseen.
