Järjestyshäiriö
Tulimme bussilla yhtä matkaa Sarin kanssa
kotiin. Olimme kummatkin väsyneitä työpäivän
jälkeen. Bussin pysähdyttyä kävimme lähikaupassa.
Sari olisi halunnut ostaa pastatarvikkeita
mutta minä halusin syödä pihviä. Emme päässeet
sopuun illan syönnistä. Kassalle tultaessa Sari sanoi menevänsä
kotiin edeltäkäsin.
Minulla ei ollut paljon rahaa mukana. Laskin
tarkkaan paljonko ostokseni maksaisivat, ennen kuin nostin ruokaostokset
hihnalle.
Kassa luki tuotteiden viivakoodit. Yllätyksekseni
lasku oli 20 senttiä isompi kuin mihin olin varautunut. Tämä
tuntui siinä määrin turhauttavalta, että kysyin,
- Voitko laskea uudestaan?
Kassan työntekijä huomasi, etten
ollut aikeissa maksaa. Rutiininomaisesti hän hälytti paikalle
turvamiehen. Turvamiehen saapuessa toistin pyyntöni: - Lasku
on liian suuri. Pyydän, että se tarkistetaan.
Hämmästyin itsekin protestointiani.
Tavallisesti en olisi vaivautunut noin pienen summan takia. Olin kuitenkin
varma, että kassa oli tehnyt virheen.
Turvamies soitti paikalle poliisit. Hetken
ajan tunsin itseni melkeinpä rikolliseksi, mutta arvelin, että
tilanne ratkeaisi ennen kuin poliisit saapuisivat paikalle.
Hitaasti kassa luki uudestaan tuotteiden viivakoodeja.
Ulkoa kuului vaimeaa poliisin pillien ulvontaa. Ääni voimistui,
ja kuului laukauksia. Ihmiset katsoivat toisiaan. Kuului kova moottorin
ääni ja renkaiden vinguntaa. Sitten jälleen ampumista.
Kyseessä oli selvästikin takaa-ajo, aivan kuin amerikkalaisissa
poliisisarjoissa.
Arvelin, että poliisien lähestyminen
säikytti lähistöllä olleet nuorisojengit, jotka
luulivat joutuneensa satimeen. Tilanne oli erikoinen, mutta ymmärsin,
että ellei kiista laskusta pian selviäisi, voisin pahimmassa
tapauksessa joutua pidätetyksi.
Lasku oli jo melkein tarkastettu. Kuitenkin
chilipaprikan kohdalla huomasin, että kassa luki koodin kilohinnan
mukaan, eikä muovikääröön merkityn hinnan
mukaan. Siten loppuhinnaksi tuli 6.40 euroa, eikä 6.20 euroa,
kuten olin itse laskenut. Nyt kun ymmärsin mistä ero johtui,
olin valmis maksamaan vaaditun summan.
- Missä täällä on järjestyshäiriö?
poliisi kysyi astuessaan sisään. Annoin tasarahan kassalle.
- Väärä hälytys, kassan työntekijä sanoi.
- Pelkkä väärinkäsitys.
Pakkasin ostoksia reppuuni. Toinen poliiseista
kiinnitti huomion ostamaani videokasettiin. Hän tarttui hihaani
ja sanoi: - Tuo on erinomainen elokuva.
