Työmatkalla
Kuljin kolmipyöräisellä riksalla
ympäri Bangaloren keskustaa. Kaupunki oli massiivinen. Viimeisten
vuosien aikana se oli kasvanut suhteettoman suureksi. Infrastruktuuri
ei ollut pysynyt perässä. Kadut olivat likaisia, liikenne
oli kaoottista ja talot huonossa kunnossa.
Keskustassa oli rakenteilla suuria ostoskeskuksia.
Vanhoja taloja ei juuri enää ollut jäljellä. Perinteinen
intialainen tunnelma oli katoamassa. Aistit täytti pakokaasu
ja liikenteen melu. Värikkäät tienvarsimainokset peittivät
suurimman osan talojen seinistä.
Meneillään oli vaalikampanja. Ehdokkaiden
iskulauseita oli kiinnitetty lyhtypylväisiin ja vesiposteihin.
Tutkin vaalimainoksia. Kaikki ehdokkaat ajoivat
taloudellista kehitystä. Visio Bangaloresta oli entistä
suurempi, entistä modernimpi, entistä kansainvälisempi.
Kaupunki oli muutoksen kourissa. Kohta paikka
olisi entistä saasteisempi, nykyistäkin betonisempi. Puut
kaadettaisiin pois. Puistojen tilalle tulisi parkkipaikkoja. Jäljelle
jäisi raha, bisnes ja kiire.
-------------------------------------------------------
Kävelin Helsingin keskustassa. Mielessä
oli Bangaloren katuvilinä: kerjäläiset, kauppiaat,
hedelmien myyjät, naiset sareissaan, ahtaat ja sekavat kadut,
likaiset tienvarret, torvien toitotus.
Tähän verrattuna Suomi oli melkein
täydellinen vastakohta: organisoitu liikenne, kaavoitetut korttelit,
suorat tiet, tyhjät kävelykadut.
Illan pimetessä harmaat julkisivut näyttivät
ankeilta. Lasi- ja teräsrakenteet huokuivat persoonatonta koleutta.
Puut olivat pudottaneet lehtensä. Lokakuun viileydessä kaupungin
hiljaisuus tuntui elottomalta.
"Miksi olen täällä?"
ajattelin.
-------------------------------------------------------
Työskentelin näyttöpäätteen
ääressä, kun pomo tuli koputtamaan selkään."Olisiko
hetki aikaa?" hän kysyi.
Taas kartoitettiin halukkuutta ulkomaan komennukselle.
"Intian ja Kiinan toimistojen lisäksi on nyt avattu uusi
konttori Afrikkaan", pomo sanoi.
Esimies selitti, että konttori sijaitsi
pienessä Itä-Afrikan kylässä lähellä
päiväntasaajaa. Kylässä oli noin sata asukasta.
Rakennukset olivat perinteiseen tapaan tehty savesta. Kylässä
ei ollut sähköä eikä toimivaa vesijohtoverkostoa.
Syy toimiston perustamiseen oli halvat työvoimakustannukset.
Ensimmäinen reaktio oli kieltäytyä
tarjouksesta, mutta sitten mietin asiaa. En ollut ennen käynyt
Afrikassa. Lähellä oli isoja luonnonpuistoja ja vuoristoa.
Minulla olisi mahdollisuus käydä safarilla ja nähdä
leijonia ja antilooppeja. Voisin nähdä maailmaa ja tutustua
afrikkalaiseen elämänmenoon. Lisäksi uusien työntekijöiden
koulutus voisi olla kiintoisaa.
"Tämä olisi joka tapauksessa
haastava tehtävä", pomo sanoi. "Kuten ennenkin,
työntekijöille pitäisi opettaa työkalut ja projekteissa
noudatettavat prossessit, mutta tällä kertaa uusilla työntekijöillä
ei ole aikaisempaa kokemusta teknisestä kirjoittamisesta. Pitäisi
lähteä liikkeille aivan perusasioista. Paikalliset eivät
osaa sanaakaan englantia."
