Lähiö
Olin kävelyllä sunnuntai-iltana.
Aurinko ei ollut vielä laskenut. Ohitin Malmin ja Pukinmäen
ja jatkoin kulkuani länteen. Suuntasin alueelle, jossa en ennen
ollut käynyt.
Huomasin tulleeni isolle tielle, jonka vasemmalla
puolella kohosi uusi asuinalue. Ohitin tien ja tutkin uutta lähiötä.
Kerrankin arkkitehdit olivat onnistuneet, sillä
alue oli varsin viihtyisä. Rakennukset eivät olleet laatikkomaisia
elementtitaloja vaan kunnon kivestä rakennettuja neli-viisikerroksisia
taloja. Julkisivut olivat taidokkaasti koristeltuja. Värit olivat
tyylikkäitä ja harmonisia. Tämä ei näyttänyt
tyypillisen suomalaiselta.
Alue oli iso, paljon laajempi kuin osasin kuvitellakaan.
Kun kuljin katuja eteenpäin, huomasin, että tässä
avautuikin kokonainen korttelisto upeita vanhanaikaisia palatseja.
Miten tällainen kokonainen kaupunki olikaan voinut syntyä
tänne?
Osa kaduista oli kuin 1800-luvun Englannista.
Osa näytti mannermaisemmalta, kuin kadut vanhasta Amsterdamista
tai Düsseldorfista. Pienet kaupat ja kahvilat reunustivat katutasoa.
Lukuisat pienet yksityiskohdat koristivat parvekkeita ja ikkunan vierustoja.
Kuitenkin talot olivat aivan uusia.
Tunnelma oli hyvä. Tyylit vaihtuivat sulavasti
aikakaudesta toiseen. Asfaltti vaihtui katukivetykseksi ja katukivetys
vaihtui mukulakiveksi.
Keskiaikaisilla kujilla oli goottilaisia katedraaleja
holvikaareineen ja piikikkäine torneineen. Kapeilla, varjoisilla
kujilla laahusti kerjäläisiä ja kurjalistoa. Osa näytti
haamuilta. Osa huojui kaduilla kuin elävät kuolleet vanhanaikaisissa
vaatteissaan.
Arvelin, että kyseessä oli jokin
teemaviikko, jolla korostettiin keskiaikaiskorttelin tunnelmaa. Ainakin
osa käyttäytyi varsin aidon oloisesti. Myös maskeeraus
oli onnistunut. Näkymä oli melkein kuin halvasta kauhuelokuvasta.
Piti kävellä nopeasti, ellei halunnut jäädä
puristuksiin.
Kotona kerroin asuinalueesta Sarille. Hän
oli kuullut lähiöstä, muttei uskonut sen olevan sen
hienompi kuin muutkaan Helsingin kaupunginosat. - Olet varmaan sekoittanut
muistikuvasi johonkin elokuvaan tai tietokonepeliin, hän sanoi.
Sari avasi internetin ja etsi alueen karttasivuston.
Klikkasin muutamaa nappulaa, ja alue esittäytyi tietokoneen kuvaruudulla.
Kieltämättä tämä nyt näytti tietokonepeliltä.
Palasin takaisin muutaman sivun ja tein toisia
valintoja. Nyt alue näytti enemmän siltä kuin äskeisellä
kävelyllä. Mutta miksi valinnat vaikuttivat alueen ulkonäköön?
Epäilemättä Sarin oli vaikeaa
uskoa kuulemaansa. Tuskin olisin itsekään uskonut, ellen
olisi nähnyt korttelistoa omin silmin.
