Unia. Raportteja yöstä 25.04.2004.



Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Tiedotustilaisuus

Myöhään perjantai-iltapäivällä työpaikan väki kutsuttiin ylimääräiseen tiedotustilaisuuteen. Ihmiset olivat hiljaa, ja ihmettelivät kokoontumisen syytä.

Auditorion edessä seisoi yhtiön markkinointipäällikkö, Katri. Hänen vieressään istui toimiston johtaja, Martin.

Katri avasi laptop-tietokoneen ja heijasti slideshown seinälle. Hän aloitti kertomalla viime kuukausien saavutuksista. Hän ilmoitti, että yhtiö oli avannut merkittävät markkinat Amerikassa.
- Yli 80% tulevaisuuden liikevaihdosta tulee tapahtumaan USAssa. Uusia toimistoja perustetaan Bostoniin, Chicagoon ja Dallasiin. Rekrytointi uusien työntekijöiden hankkimiseksi on jo käynnissä.

Markkinointipäällikön mukaan yhtiö oli astumassa uuteen aikaan. Tämä vaati kaikkien aktiivista panosta firman kehitykseen.

Martin jatkoi:

- Yhtiön työtilanne ja organisaatio kartoitetaan uudelleen. Jokaisen työntekijän on tämän päivän kuluessa ilmoitettava oma projektitilanteensa esimiehelleen. Esimies kerää tiedot ja ilmoittaa ne edelleen yhtiön johdolle. Lisäksi vuorokauden sisällä jokaisen työntekijän on otettava yhteyttä Katriin tai minuun, ja ilmoitettava seuraavat asiat: nimi, osoite, henkilötunnus, työkokemus, kuukausipalkka, palkkakoodi, tehdaskoodi, ovikoodi sekä käyttämättömät lomapäivät ja halukkuus jatkamiseen yrityksessä.

Ihmiset katsoivat toisiaan.

- Kenenkään työpaikka ei ole vaarassa, Katri vakuutti.
- Operaation tarkoituksena on ainoastaan selventää tilanne ja katsoa miten edetään. Ellemme tiedä missä mennään, emme pysy kilpailussa mukana. Tarvittaessa voimme joutua tekemään nopeitakin päätöksiä.

- Mistä tiedämme mikä on palkkakoodi tai tehdaskoodi? vierustoverini kysyi.
- Palkkakoodi löytyy palkkakuitista, Martin vastasi. - Ja tehdaskoodi pitäisi olla jokaisen työntekijän tiedossa. Se on painettu jokaisen tehtaasta lähtevän tuotteen kylkeen. Kyseessä on kirjain- ja numerosarja, joka identifioi firmamme. Tästä ei pitäisi olla epäselvyyksiä. Vai myöntääkö joku, ettei tiedä koodia?

Kukaan ei vastannut.

Varmuuden vuoksi Martin vilautti koodia piirtoheittimellä. Ihmisillä tuli kiire kaivaa muistiinpanovälineitä esille. Minä ehdin kirjoittaa koodista vain puolet, kun kalvo vedettiin pois.

Yritin kurkkia vierustoverini muistiinpanoja: "G, R, R, R, R, R, P, 6, F, 5, ..." Tämä ei ollut saanut koodia kokonaisuudessaan muistiin. Arvasin kolme viimeistä merkkiä.

Markkinointipäällikkö sulki tietokoneen. - Muistakaa ilmoittaa pyydetyt asiat minulle tai Martinille, hän sanoi.
- Ilmoitus on annettava 24 tunnin sisällä lauantai-iltaan mennessä.

Katri heijasti kännykkänumeronsa seinälle piirtoheittimen kautta. Numero oli verhottu ylimääräisten merkintöjen sekaan, joten oli vaikea erottaa todellista numeroa. Uskoin joka tapauksessa saaneeni tiedon ylös.

- Olen kylläkin seuraavat 12 tuntia lentokoneessa matkalla Amerikkaan, joten minua ei saa kiinni kuin vasta perillä, Katri selitti. Martin sen sijaan sanoi menevänsä viikonlopuksi mökille, mutta hän lupasi olla ainakin osan ajasta puhelimen päässä tavoitettavissa.

Kokous oli ohi. Ihmiset poistuivat paikalta hämmentyneenä.

Juttelin ryhmäpäällikön kanssa. Hän mietti, miten uudet suunnitelmat vaikuttaisivat olemassaoleviin tavoitteisiin.
- Tuskinpa nyt enää perustetaan toimistoa Kauko-Itään, arvelin. Ryhmäpäällikkö katsoi minua epäillen.

En halunnut aikailla ilmoittautumisen suhteen. Seurasin Martinia, kunnes hän pysähtyi.
- Voinko antaa ilmoitukseni samantien?
- Kysymykset esitämme me, et sinä.
- Siinä tapauksessa haluaisin antaa ilmoitukseni nyt, sanoin.

Ympärillä muut työntekijät mutisivat keskenään. Käytännössä ilmoittautuminen jäisi lauantaille, joten tästä aiheutuisi ylimääräistä vaivaa. Vanhemmat työntekijät olivat äänekkäimpiä, koska he tunsivat tulleensa petetyksi. Vaadittiin, ettei johdon vaatimuksiin saisi suostua. - Tässä on koira haudattuna, vanhempi nainen tuhahti. - Ensin saneerataan heikommat työntekijät pihalle. Sitten myydään yritys kilpailijalle ja kääritään rahat taskuun. Epäluulo muuttui avoimeksi kapinaksi.

Jutellessani Martinin kanssa tunsin muiden katseet niskassani. Mutta miksi en ilmoittautuisi ja yrittäisi onneani yrityksessä? Voisinhan aina lopettaa, jos en viihtyisi. Sen sijaan järkeilin, että protestoinnillaan muut eivät saavuttaneet mitään. Mikäli he eivät ilmoittautuisi, heidän osaltaan peli oli menetetty.

Martin otti ilmoittautumiseni vastaan. Häntä ei tuntunut kiinnostavan, olivatko kaikki tietoni oikein.

 

 

 

u