Mahmoud
Fadl
Avasin sähköpostini. Siellä
oli viesti Mahmoud Fadlilta. Nimi oli minulle tuntematon, mutta avasin
silti sähköpostin.
Mahmoud kirjoitti tarvitsevansa apua keittiössä.
Hän epäili muistaisinko häntä, koska hänen
Suomessa olostaan oli muutama vuosi aikaa.
En muistanut Mahmoudia, mutta arvelin, että
tämä oli yksi vaihto-opiskelijoista, joita olin tavannut
erinäisissä tapahtumissa yliopistoaikoinani. "Totta
kai muistan", vastasin.
Sana'assa, Jemenin pääkaupungissa, otin taksin Mahmoudin
osoitteeseen. Tämä oli ränsistyneellä alueella
kaupungin pohjoispuolella, sokkeloisten kujien seassa.
Maksoin taksin ja astuin ovesta sisälle.
Mahmoud tunnisti minut ja otti lämpimästi vastaan. Hän
kyseli kuulumisiani ja johdatti keittiöön.
Pannulla oli raaka kyljys. Nähtävästi
Mahmoudilla oli vaikeuksia lieden kanssa. Hän selitti, että
sähkönsaannissa oli katkoksia.
Mahmoudin isä, lähes 60-vuotias mies,
kuiskasi, että Mahmoud oli hieman hermostunut, koska oli pian
menossa naimisiin.
Mahmoud osoitti minulle keittiön kaappia.
Kaapin sisällä oli rikkinäisiä sulakkeita ja irrallisia
sähköjohtoja. Mahmoudin isä yritti yhdistää
niitä keskenään niin että kipinät lensivät.
Liesi alkoi lämmetä, ja Mahmoud käänteli
kyljystä pannulla. Kuitenkin virransaanti katkesi, kun johdot
irtosivat toisistaan.
Mahmoudin isä tarttui uudestaan johtoihin
ja sai aikamoisia sähköiskuja pitäessään
johtoja kädessään. Varoitin vaarasta, mutta mies ei
välittänyt pienistä.
Pilkoin kasviksia kyljyksen sekaan, kun liesi
jälleen lämpeni. Mahmoud paistoi lihaa ja kasviksia pannulla.
Mahmoudin isä halusi tarjota minulle teetä.
Hän kaatoi kuppiin kiehuvaa vettä ja jutusteli niitä
näitä. Kerroin olevani Sana'assa muutaman päivän.
Halusin nähdä paikkoja, jos minulle vain esiteltäisiin
kaupunkia.
Mahmoudin isä lupautui oppaaksi. Tosin
hän sanoi, ettei heidän alueensa ollut varsinaista turistialuetta.
- Sepä hyvä, vastasin, - Ei tarvitse olla muiden turistien
seurassa. Eikä sitten tarvitse syödä kallista turistiruokaakaan.
Siemaillessani teetä panin merkille, että
Mahmoudin perhe oli erittäin köyhä. Kaapissa ei näyttänyt
olevan yhtään ruokaa - pannulla jäähtyvän
kyljyksen lisäksi.
Mahmoud näytti luovuttavan. Levitellen
käsiään hän sanoi, että ruoka oli riittävän
kypsää hänelle, vaikka näin, että kasvikset
olivat vielä kovia ja kyljys verinen.
Mieleeni juolahti tarjota lounasta, jos kerran
menisimme Mahmoudin isän kanssa kaupunkikierrokselle. Hän
tarttui nälkäisenä mieluusti tarjoukseen.
Jätimme Mahmoudin kyljyksen ääreen
ja astelimme ulos aurinkoiselle kujalle.
Pölyiset ulkosivut kätkivät
sisäänsä ravintoloita, jotka olivat vaatimattomia mutta
epäilemättä annoksiltaan runsaita. Ehdotin useaa aivan
naapurustossa olevaa lounaspaikkaa. Kuulemma nämä olivatkin
kaikki hyviä, mutta toisaalta voisimme myös ostaa läheisestä
ruokakaupasta tarvikkeita ja valmistaa kunnon jemeniläisen aterian.
Tämä vaikutti hyvältä idealta, varsinkin kun huomasin,
kuinka eksoottisia ruoka-aineita puodissa olikaan: mausteita, kasviksia,
kuivattuja herkkuja ja leivonnaisia.
Hinnat olivat aivan naurettavan alhaiset. Parilla
sentillä saisi kauppakassin täyteen. Tutkin kaupan tarjontaa
ajattellen samalla ostaa tuliaisia. Katselin viinapulloja, mutta Mahmoudin
isä sanoi, että alkoholi oli kiellettyä. Ajattelin,
että aito jeminiläinen kahvi voisi olla hyvä vaihtoehto.
Kurottauduin ottamaan pakettia hyllyltä, mutta eteen työntyi
poliisi, joka sanoi:
- Kahvia ei saa ostaa sunnuntaina. Mikä tahansa muu päivä
on sallittu, mutta ei sunnuntai.
Sillä välin Mahmoudin isä oli
hankkinut kassin täyteen ruokaa. Maksoin ostokset, jotka sain
pilkkahintaan.
Ulkona juolahti mieleeni, että jos kerran
täällä oli kaikki niin halpaa, voisi olla kätevää
vuokrata auto. - Onko täällä jossain autovuokraamoa?
kysyin.
Mahmoudin isä katsoi minua paheksuvasti.
- Vuokraaminen on kiellettyä, hän sanoi. - Jos haluat ajaa
autoa, sinun pitää ostaa se!
