Koe
Istuin luokkahuoneessa. Opettaja astui sisään
ja jakoi koekysymykset. Kysymysten lisäksi jaettiin
vastauspaperi, joka palautettaisiin opettajalle.
Katsoin kysymyksiä. Ne olivat monimutkaisia,
mutta eivät liian vaikeita. Selviäisin niistä kyllä,
kunhan vain kirjoittaisin vastaukset paperille.
Vastauspaperi oli tavallinen A4-ruutupaperi.
Etenin kysymys kysymykseltä, kunnes sivu tuli täyteen. Käänsin
puolta, jolloin huomasin, että toisella sivulla oli jo valmiiksi
merkintöjä: kuulakärkikynällä kirjoitettua
tekstiä ja risti-nolla-pelejä. Tila riittäisi vielä
yhteen vastaukseen, vaikka kysymyksiä oli
jäljellä puolisen tusinaa.
Viittasin ja pyysin saada lisää paperia.
Opettaja sanoi, että yhden paperin pitäisi riittää.
- Mutta toinen puoli on jo täynnä, protestoin. Opettaja
vastasi, ettei hänellä ollut enempää paperia.
- Jos löydät lisää, voit kirjoittaa loput vastaukset
siihen.
Nousin tuoliltani. Kävelin ympäri
luokkaa etsien ylimääräistä paperia. Kurkistin
opettajan pöytälaatikkoon ja seinän vierustalla olevaan
kirjahyllyyn. Pöytälaatikossa oli pelkkiä kyniä.
Kirjahylly oli täynnä entisten oppilaiden tietoja. Mapit
olivat pölyisiä ja huonosti järjestettyjä. Tyhjää
ruutupaperia en löytänyt.
Aikaa kului etsiessäni paperia. Koeaikaa
oli jäljellä parisenkymmentä minuuttia. Vaikka löytäisin
paperia, tulisi kiire saada vastaukset ajoissa kirjoitettua.
Tilanne alkoi hermostuttaa. Myös muut
oppilaat häiriintyivät liikehdinnästäni. Osa kysyi,
mitä oikein etsinkään.
- Tämä ei ole oikein, sanoin. - Kokeen
pitäisi mitata sitä osaanko asiat, eikä sitä onnistunko
löytämään paperia ajoissa!
Opettaja ei sanonut mitään.
Yksi oppilaista huomautti jääneensä
luokalle samasta syystä. - Rehtori ei antanut periksi, hän
sanoi, - vaikka pyysin uusintakoetta.
