Berliini
Katsoin televisiosta uutisia. Ulkomaan raportti
käsitteli Saksaa. Huusin Sarille, että TV:ssä näkyy
Berliiniä.
Olimme pari kuukautta sitten viettäneet
hauskan loman ystäväni Tadeuszin luona, joten oli kiintoisaa
nähdä televisiossa samoja maisemia: Brandenburgin portti,
Alexanderplatz, DDR:n aikainen parlamenttirakennus.
Kuva siirtyi näyttämään
huvipuistoa. Mietin, olisiko ystäväni käynyt siellä.
Yllättäen huomasin, että siinähän Tadeusz
olikin! Hän istui mietteissään huvipuiston laitteessa,
joka liikkui hiljalleen pyörähdellen ylös ja alas,
oikealle ja vasemmalle. Kuva oli mustavalkoinen ja epäselvä,
mutta selvästi televisiossa oli Tadeusz. Epäilemättä
hän istui huvipuistossa etsien inspiraatiota seuraaviin projekteihinsa.
Samassa kävelimme Sarin kanssa vanhoissa
kaupunkikortteleissa. - Monet tulevat tänne etsimään
keisarin aikaisia asioita, sanoin. - Mutta minua kiinnostaa enemmän
historian ja nykyajan välinen vuoropuhelu. Katso esimerkiksi
näitä kahviloita ja rakennuksia. Ne ovat moderneja mutta
niissä näkyy edellisten sukupolvien vaikutus.
Nousimme kaksikerroksiseen bussiin. Bussin
toisessa kerroksessa ei ollut kattoa, joten näimme joka suuntaan.
Huomio kiinnittyi edessä kulkevaan paloautoon,
jonka tikkaissa roikkui vapaamatkustajia. Osa heistä istui rennosti
tikkaiden puolilla. Osalla oli vaikeuksia pysyä kyydissä.
Näytti joka tapauksessa siltä, että kaikki olivat ennenkin
matkustaneet pummilla.
Olin uskaliaalla päällä, joten
heitin reppuni paloautoa kohti. Yksi matkustajista otti repun kiinni.
Tämä oli nuori nainen, joka istui tikkaiden päällä.
Liikenteen pysähtyessä hän heitti repun takaisin. Mutta
minä palautin sen saman tien.
Autojono lähti uudelleen liikkeelle. Seurasin
reppuani, sillä siinä oli matkatavarani ja kallisarvoinen
kamerani.
Seuraavissa liikennevaloissa sain reppuni taas
takaisin. Tuntematon matkaaja heilutti hyvästiksi, kun paloauto
kääntyi risteyksestä eri suuntaan.
Sari huomautti, että kylläpä
tuo naikkonen hymyili maireasti.
Kävelimme pitkin Berliinin katuja. Tuttuja
kauppoja ja ravintoloita tuli vastaan. Täällä olimme
vasta pari kuukautta sitten.
Poikkesimme baariin, jossa emme viimeksi käyneet.
Portaat veivät alas kellariin, jossa sokkeloisten käytävien
päässä oli ovia. Yksi ovista oli puinen ja sen takana
näkyi olevan yleinen sauna.
Saunan pukuhuoneessa istui taiteilija piirtäen
grafiikkaa julisteeseen. Kuvassa ei aluksi ollut muuta kuin jalat.
Kiinnitin huomiota, että polvia ei piirretty ollenkaan vaan niiden
kohdalla oli pelkät suorat viivat.
- Mitäs minä olen sanonut, Sari sanoi.
- Pattipolvia ei ole pakko piirtää.
Minä intin vastaan sanoen, ettei tämäkään
kovin realistiselta näyttänyt. Mutta kuva muuttui koko ajan
taiteilijan työstäessä sitä. Lopulta kuva oli
täysin viimeistelty, jolloin polvien kohdalla oli erikoiset metallisuojat.
Siten ei oikeastaan voinut sanoa, oliko piirroksessa pattipolvet vai
ei.
Taiteilija jätti piirroksen maahan lähtiessään
ulos. Koko aikana hän ei näyttänyt huomaavan meitä.
Katsoimme kuvaa hetken aikaa. Viivat oli huolellisesti
piirretty, ja mietin, etten itse osaisi piirtää samalla
tavalla. Yritin lisätä kuvaan varjostusta lyijykynällä,
kunnes Sari ehdotti, että voisimme jo mennä Tadeuszin luokse.
- Meidän täytyy soittaa ensin, vastasin
- Voihan olla, että Tadeusz ei ole paikalla tai on muuten kiireinen.
Emme voi vain tupsahtaa sisään sanoen että tulimme
kylään.
Sari oli eri mieltä ja halusi mennä
saman tien Schönhauser Alleelle. Hän istui paikallaan eikä
suostunut liikkumaan. - Meidän pitää lähteä
pois täältä, sanoin. - Sauna ei ole auki, joten meidän
ei pitäisi olla täällä.
Sari protestoi ja hakkasi päätään
seinään. Hän oli melkein hysteerinen huutaessaan, ettei
halunnut lähteä Berliinistä. Tämä oli hänen
kotinsa, eikä hän halunnut palata Helsinkiin.
Minä sanoin, etten jaksaisi katsoa tuollaista.
Poistuin toiseen huoneeseen ja aloin naputella tekstiviestiä
Tadeuszille.
Olin kuitenkin sen verran huolissani Sarista,
etten ehtinyt lähettää viestiä, vaan päätin
käydä katsomassa häntä. Tämä olikin
jo rauhoittunut.
Poistuimme saunan eteisestä ja nousimme
portaat ylös. Olimme jälleen ulkona likaisen harmaalla kadulla
Berliinin keskustassa.
