Joukkuepeli
Parkkipaikka oli tyhjillään. Tämä
soveltui hyvin pelialueeksi.
Jakauduimme neljään joukkueeseen.
Kussakin joukkueessa oli neljä pelaajaa. Kaksi ensimmäistä
joukkuetta aloitti. Minä olin toisessa mukana.
Tarkoituksena oli voittaa vastapuoli toimien
sekä yksin että ryhmässä. Vastustajan kukistamiseen
ei
tarvittu maalia eikä palloa. Tämä oli kamppailu-urheilua,
joten voittoon vaadittiin vastapelaajien kaataminen millä keinolla
tahansa. Voittaja oli se, joka pisimpään pysyi pystyssä.
Häviö koitti sille joukkueelle, jonka pelaajat oli kaikki
lyöty maahan.
Tarvittiin ketteryyttä ja pelisilmää.
Mistä suunnasta tahansa saattoi odottaa hyökkäystä.
Parasta oli pysyä koko aikaa liikkeessä.
Torjuin ensimmäiset iskut, ja vastasin
samalla mitalla. Heilautin kättä ja sinkosin veitsiä
vastapelaajaan. Pelaaja väisti nämä, joten vaihdoin
asetta. Muutin käteni pitkäksi kirveeksi ja huitaisin vastustajalta
kaulan poikki. Tämä kaatui maahan ilman päätä.
Joukkuetoverini olivat yhtä menestyksekkäitä.
Yksi meni keskeltä kahtia, mutta loput viimeistelivät vastapuolen.
Lyhyessä ajassa joukkueemme oli voittanut.
Maahan kaatuneet pelaajat olivat hetken tajuttomia,
kunnes saivat uudet kehot: silpoutuneen torson tilalle ilmestyi muutaman
minuutin jälkeen uusi ruumis. Uudessa kehossa uhri avasi hitaasti
silmänsä ihmetellen mitä oli tapahtunut.
Voiton ansiosta joukkueemme oli jälleen
pelivuorossa. Peli käynnistyi ja alkoi sama saalistus.
Vastapuolen joukkue oli pukeutunut valkoisiin.
Pelaajat olivat hyökkäävämpiä kuin äsken
hävinnyt joukkue. Ellei pitänyt varansa, voisi minä
hetkenä hyvänsä tulla silvotuksi.
Ajatus ruumiin tuhoutumisesta tuntui epämiellyttävältä.
Kaikki palaisi ennalleen uuden kehon myötä, mutta olisi
vastenmielistä menettää tajunta. Missä mieli olisikaan
sen aikaa, kun ruumis oli käyttökelvoton? Pelaaminen voiton
takia ei tuntunut houkuttelevalta. Ennemmin tai myöhemmin joku
antaisi kohtalokkaan iskun.
Juoksin ulos pelialueelta. Piilouduin kauppakeskuksen
viereen pysäköityjen autojen taakse.
Mutta poistumiseni oli huomattu. Kaksi poliisia
lähti perään.
Vaihdoin piilopaikkaa toisen auton taakse,
mutta se ei auttanut. Minut löydettiin ja raahattiin takaisin
pelialueelle.
Vastahakoisesti taivuin siihen, että tämä
oli joukkuepeliä. Yksilön oli mukauduttava joukkueen tahtoon
- halusi sitä tai ei.
