Portaikossa
Portaikossa oli tungosta. Sama mihin suuntaan
kääntyi, aina joku oli tiellä. Pääsin eteenpäin,
kun hyppäsin askelmien yli. Tein mahdollisimman pitkiä loikkia
ja viivytin alastuloa niin pitkään kuin pystyin. Hyppelin
ihmisten ohi ja jopa liidin hetken ennen kuin tömähdin kerrostasanteelle.
Huomasin pystyväni tekemään kokonaisia väistöliikkeitä
hyppyjen aikana. Pudottauduin useamman askelman ohi ja kaarsin porrastasanteet
koskettamatta maata.
Minulla alkoi olla aika hyvä vauhti, kun
askelmat päättyivät. Edessä aukeni pitkä
käytävä.
Olisin joutunut hidastamaan, mikäli olisin
jatkanut matkaa kävellen. Mutta minä halusin nopeasti ulos
rakennuksesta. Pinnistin voimiani. Heti sainkin ilmaa alleni, jolloin
liuin käytävän halki. Tein pieniä korjaavia liikkeitä
ohittaakseni ihmisiä. Käännyin isommalle käytävälle.
Ohjasin lentoani niin että liidin naulakoiden ohi ja eteisen
poikki avoimen ulko-oven kautta ulos pihamaalle.
Ihmettelin helppoa liikkumistani, mutta kun
tätä vauhtia vielä riitti, jatkoin ilmalentoani pyörätelineiden
ohi autotielle ja eteenpäin merenrannalle päin.
Nopein reitti kotiin olisi merenlahden yli.
Mutta lahti oli syvä ja vain puoliksi jäässä.
Entä jos vauhti loppuisi kesken? Epäilykseni painoivat minua
alemmaksi. Päätin laskeutua.
Vauhtini oli liian kova. Saavutin maan kamaran,
mutta liuin pitkään kykenemättä pysähtymään.
Olin lähellä rantaa ja yhä liikkeessä
merelle päin. Ohitin rantaviivan ja huomasin olevani jäälautalla,
joka mureni jalkojeni alla. Väistelin repeileviä railoja
ja hyppelin jäälautalta toiselle.
Tämä alkoi olla vaarallista. Onneksi
en vielä ollut liian kaukana rannasta. Heittäydyin mahalleni
ja kurottauduin pyörätelineeseen. Sainkin tiukan otteen.
Teline oli riittävän luja kestääkseen painoni.
Vedin itseni rannalle, mutta kastuin.
Katsoin taakseni. Meri oli tumma ja syvä.
Jäälautat olivat edelleen liikkeessä kohti ulappaa.
