Unia. Raportteja yöstä 24.08.2003.



Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Painajainen

Hieroin silmiäni. Valkoiset seinät hohtivat aamuauringossa. Nousin ylös ja kävelin keittiöön.

Muut olivat jo lähteneet töihin. Avasin jääkaapin ja otin maitopurkin esille. Istuin pöydän ääreen ja kaadoin itselleni lasin maitoa.

Yleensä koti oli täynnä puhetta ja asumisen ääniä. Nyt kuului vain jääkaapin hurinaa. Mieleen muistui, miltä kuulosti, kun isä katsoi telkkaria tai kun äiti puhui puhelimessa. Tai kun joku harjasi hampaita.

Avasin jääkaapin oven ja laitoin maitopurkin takaisin hyllylle. Mietin mitä söisin aamupalaksi. Mutta kaappi oli lähes tyhjä. Suljin oven.

Pysähdyin kuuntelemaan. Aivan kuin joku olisi liikkunut isän ja äidin huoneessa.

Avasin ja suljin jääkaapin oven. Ääni ei kuulostanut samalta kuin se minkä luulin kuulleeni.

Kävelin käytävää pitkin toiselle puolelle taloa. Raotin varovasti makuuhuoneen ovea ja kurkistin sisään.

Huoneen keskellä oli hahmo, joka seisoi liikkumatta paikallaan. Tunnistin tämän äidikseni, mutta vaikutelma oli outo ja pahaenteinen. Kysyin, eikö hän lähtenytkään aamulla töihin. Äiti tuijotti minua kasvoillaan tyhjä ilme. Tunsin voimakasta pelkoa. Käännyin ympäri ja juoksin keittiötä kohti. Törmäsin johonkin - äitiini.

- Mutta sinähän olit makuuhuoneessa! Äiti tuijotti minua ja sanoi - Niin olinkin.

Käännyin takaisin, mutta makuuhuoneesta tuli toinen hahmo. Kaksoisolentoja!

Molemmilla oli yhtä ilmeetön ilme. Lamaannuin enkä kyennyt pakenemaan.

Tiesin näkeväni pahaa unta. Yritin nousta ylös, mutta en onnistunut. Yritin huutaa apua, mutta onnistuin vain ääntelemään epämääräisesti.

Pakotin silmäni auki. Makasin sängyssä, mutten vieläkään pystynyt liikkumaan. Näin kuinka valkoiset seinät hohtivat auringon valossa.

Isän ja äidin makuuhuoneesta kuului liikettä. Onneksi joku oli kotona! Nousin ylös ja juoksin makuuhuoneeseen.

Huoneessa oli äitini. Kerroin nähneeni kamalaa unta. Mutta äiti ei sanonut mitään. Hän vain seisoi liikkumatta paikallaan. Eikö uni loppunutkaan? Äidillä oli sama omituinen ja pahaenteinen ilme. Kauhuissani juoksin keittiötä kohti. Käytävällä tuli vastaan… äitini!

Ymmärsin, että yhden painajaisen sisällä olikin toinen painajainen. Olin lamaantunut, enkä päässyt tunnelmaa pakoon.

Pinnistelin herätäkseni. Avasin silmäni, jolloin näin, että makasin sängyssä aurinkoisessa huoneessa. Olinko vihdoinkin hereillä?

Nousin ylös ja kiiruhdin kohti makuuhuonetta. Avasin oven. Jähmetyin. Sisällä vallitsi sama pahaenteinen tunnelma. Huoneen perällä seisoi äitini liikkumatta paikallaan.

 

 

 

 

u