Kaupassa
Istuin Sarin kanssa yliopiston edessä.
Opiskelijoita kulki kumpaankin suuntaan. Pari englantia puhuvaa kaveria
pysähtyi eteemme. Heistä toinen kysyi, oliko Sari hollantilainen.
Sari pudisti päätään ja sanoi olevansa suomalainen.
- Olin aivan varma, että olisit hollantilainen!
- Mistäs itse olet kotoisin? Sari kysyi.
- Hollannista.
Kaverit liittyivät seuraamme ja alkoivat
keskustella Sarin kanssa. Itse en ollut juttutuulella, joten päätin
jättää heidät siihen. "Lähden tästä
kauppaan", sanoin. "Ja sen jälkeen kotiin."
Kävellessäni asemalle olin hieman
mustasukkainen. Tajusin kuitenkin, että Sarilla oli vapaus tehdä
mitä huvitti.
Astuin ruokakauppaan. Mietin mitä ostaisin
illaksi. Lihaosastolla näkyi olevan uutuuksia, mm. oravanselyksiä,
jotka näyttivät hyviltä. Toisaalta ne olivat niin pieniä,
ettei niissä olisi kovinkaan paljon syömistä. Ja valmiiksi
marinoitujakin olivat. Harvemmin pidin kaupan mausteista, vaikka olisihan
se vaihtelua syödä jyrsijän lihaakin. Ehkä oravanliha
maistuisi samalta kuin jäniksen liha...?
Otin kuitenkin porsasta. Juustopuolelta löysin
Fetaa ja Edamia. Juotavaksi otin tuoremehua ja olutta. Sitten kassalle.
Jono oli lyhyt, mutta edelliset asiakkaat olivat
kovin äänekkäitä. Odotus
tuntui pitkältä.
Maksoin ja pakkasin. Olin jo lähdössä,
kun myyjä pyysi minua odottamaan.
- Tietokoneen mukaan olet 800:s asiakas. Sinulle kuuluu palkinto,
mikäli vain ostoksesi ylittävät 10 euroa.
- Millainen palkinto se olisi?
- Se olisi 600 euroa, mutta ostoksesi ei aivan ylittänyt tuota
10:n euron rajaa.
- Voisinhan käväistä vielä hakemassa jotakin lisuketta...?
- Jos käyt samantien, palkinto on sinun.
Menin takaisin hyllyjen sekaan. En oikeastaan
tarvinnut mitään, mutta kaipa sitä voisi jotain ostaakin.
Säilykkeet kiinnostivat eniten. Katselin oliivipurkkeja ja etelän
hedelmiä. Intialaiset currytahnat olivat myös mielessä.
Punnitsin eri vaihtoehtoja, kun kaupan ovesta
tuli erikoisen näköinen ilmestys: suunnilleen 50-vuotias
nainen oli pukeutunut ruskeanharmaaseen asuun, joka oli tehty yhtenäisestä
materiaalista, aivan kuin liskon nahasta. Hiukset oli tupeerattu ja
naama oli voimakkaasti meikattu. Nainen
oli kiihdyksissään ja sadatteli ääneen, vaikken
tarkkaan kuullut mistä oli kysymys.
Sisääntulo häiritsi asiakkaita
siinä määrin, että muutamat näyttivät
ärtynyttä ilmettä.
Nainen huomasi ilmeet. Hän heilautti kättä
ja samassa asiakkaiden päällä kiemurteli eläviä
otuksia.
- Liskoja!
- Hyi!
- Ottakaa ne kiinni!
Pari myyjää tuli paikalle ja kysyi,
mitä tapahtui.
- Tuo nainen heittelee liskoja!
Myyjät kääntyivät naisen
puoleen. Samassa hänen kätensä heilahti niin etten
nähnyt mitä tapahtui. Seurasi kova huuto ja paljon huitomista.
Lattia kuhisi liskoja, jotka juoksivat kiireesti hyllyjen alle.
Pari asiakasta otti naisen kiinni. Tämän
onnistui liukertella irti, ja samassa hän istui tiskillä.
- Ette saa minua kiinni, hän uhosi. Hänen kätensä
oli valmiusasennossa, mikäli hänen kimppuunsa hyökättäisiin.
Myymälän johtaja lähestyi naista
ja kysyi, mikä oli ongelmana.
- Minua vastaan hyökättiin, hän protestoi.
- Kuka on hyökännyt?
- Nämä ihmiset tässä ja nuo myyjät.
Johtaja yritti vakuuttaa, ettei ollut syytä
huoleen, mikäli kaikki vain pysyivät rauhallisena. Nainen
oli epäluuloinen, mutta rauhoittui. Hän alkoi puhua kaikennäköistä,
josta ei saanut selvää, mutta toistuvasti hän puuttui
yhteiskunnallisiin epäkohtiin. "Jos
muu ei auta", hän toisti, "on parasta ottaa oikeus
omiin käsiinsä!"
Osa asiakkaista katseli naista arvostellen,
mutta osa nyökytteli päätään, kun nainen
saarnasi yhteiskunnan eriarvoisuudesta, markkinatalouden ylikorostuneisuudesta
ja globalisaation aiheuttamista vinoutumista. Suurin osa asiakkaista
oli selvästi eri mieltä, mutta muutamat asiakkaat olivat
siinä määrin samalla kannalla, että jopa lisäsivät
muutaman muunkin epäkohdan, jota nainen ei huomannut mainita.
Nainen innostui ajatustensa herättämästä
vastaanotosta. Hän jatkoi ympäristö- ja koulutuspolitiikan
suomimisella. Kun tuli puhe yliopistoista, mainitsin minäkin,
etten oikeastaan pitänyt joidenkin humanistien suosimasta negatiivisesta
ilmapiiristä. "Aivan!" nainen innostui. "Monet
yliopistomaailmassa kuvittelevat, että älykkyys ja arvostelukyky
on sama asia kuin ilkeämielinen kritiikki!" Hän
tuntui ottavan asian henkilökohtaisesti, koska mainitsi itsekin
aikanaan opiskelleen Helsingin yliopistossa. Ymmärsin kuitenkin,
että hänen opintonsa olivat jääneet kesken. Ehkä
hän kuvitteli myös minulle käyneen samoin, koska tunsin
saavani annoksen sympatiaa.
Joka tapauksessa tilanne alkoi olla ohi. Asiakkaita
kiinnosti ostokset enemmän kuin yhteiskunnallinen keskustelu.
Kassalle kertyi jälleen jonoa. Liskonainen jäi ilman yleisöä
ja lopulta poistui paikalta.
Ostin purkin oliiveja. Samalla kuittasin itselleni
600 euroa.
