Düsseldorf
Minä ja Sari asuimme Saksassa Düsseldorfissa.
Olimme molemmat töissä. Minulla oli vakituinen työpaikka.
Sari oli määräaikaisessa työsuhteessa. Vuoden
vaihteessa Sarin sopimusta jälleen uusittiin. Työtä
luvattiin kesäkuun loppuun asti.
Tässä vaiheessa mietimme tulevia
lomia. Ensimmäiseksi tuli mieleen Uusikaupunki. Perinteisesti
olin viettänyt lomani Varsinais-Suomessa. Nyt rupesi kuitenkin
mietityttämään, että Uuteenkaupunkiin oli kovin
vaivalloista matkustaa Saksasta saakka. Varsinkin Sari oli sitä
mieltä, että oli järjetöntä mennä Uuteenkaupunkiin.
"Matkustamiseen menee melkein kolme päivää!"
Sari myönsi, että Uudessakaupungissa
oli mukavaa, mutta nyt aloin itsekin miettiä, olisiko jokin muu
vaihtoehto parempi. Olihan Euroopassa muitakin kohteita. "Aivan!"
Sari sanoi. "Tätä olen yrittänyt jankuttaa jo
pitemmän aikaa."
Tosiaan. Asuimme keskellä Eurooppaa. Junalla
pääsisi helposti joka suuntaan: Pariisi, Berliini, Amsterdam,
Brysseli, Praha ja Wien – kaikki muutaman tunnin päässä.
Voisimme viettää kesäloman kierrellen ympäri Eurooppaa.
Uudestakaupungista pääsisimme lähinnä Raumalle
ja Kustaviin.
Vaihtoehtoja pohdittuaemme tulimme siihen johtopäätökseen,
että ehkäpä Uusikaupunki saisi jäädä
tällä kertaa väliin.
Sarilla tuli tarve päästä WC:een.
Düsseldorfissa oli useita ulkoilmakäymälöitä,
jotka oli suunniteltu siten, että niissä ei tarvinnut lainkaan
paperia. Lähettyvillä oli yksi tällainen käymälä.
WC oli metallista tehty kaksiosainen tornimainen rakennus, jonka sisälle
pääsi katossa olevasta aukosta. Levymäiset seinät
kummallakin puolella ottivat vastaan niin ettei päässyt
putoamaan, vaan ihminen liukui hitaasti alaspäin. Olin hieman
huolissani puhdistusmekanismista, varsinkin kun näytti siltä,
että levyjen välit olivat ennestäänkin täynnä
ruskeaa jätettä. Sari kuitenkin vakuutti, ettei ollut syytä
huoleen: saksalaiset olivat suunnitelleet kaiken huolellisesti.
Sari meni aukosta sisään. Levyt estivät
näkyvyyden, joten en nähnyt mitä sisällä
tapahtui.
Pian Sari astui ulos. Hän oli tyytyväinen,
vaikka olikin yltä päältä lian tahrima. Kysyin,
eikö pitäisi vaihtaa vaatteet. "Ei tarvitse",
Sari vastasi.
