Unia. Raportteja yöstä 08.09.2002.



Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Järvellä

Uin hitaasti viileässä vedessä. Kivet pohjassa kimaltelivat sumeasti. Edessäni uiskenteli vesikirppu, joka katosi kun lähestyin sitä.

Sukelsin. Hiukseni heiluivat veden mukana. Tulin pintaan ja räpistelin vedet silmistäni. Katselin renkaita veden pinnalla. Heikko tuulen henkäys suhisutti kaisloja rannalla. Kauempana lensi muutama sorsa. Vastarannan metsä oli vihreä ja valoisa kuin ikkunamaalaus. Kelluin selälläni ja katselin taivasta.

Viking Linen autolautta, 150-metrinen Ms. Cinderella, halkoi taivasta ja syöksyi vaakatasossa alas. Järven pinta tummui lähestyvän varjon alta. Tein väistöliikkeen ja uin alta pois, ennen kuin 40000 bruttorekisteritonnia ja 25000 tonnia kuollutta painoa iskeytyi veden pintaan aiheuttaen melkoisen pärskeen ja vedensyöksyn. Suojauduin kaaokselta niin hyvin kuin voin yrittäen saada happea keuhkoihini ja pidättäen hengitystä. Paiskauduin viisikymmentä metriä sivuun enkä voinut välttyä nielemästä vettä kun hyökyaallot vyöryivät päälleni. Hyvän uimataitoni ansiosta onnistuin nousemaan tyrskyjen päälle, jolloin näin miten matkustaja-alus kimpoili edestakaisin järvellä heitellen matkustajia ilmaan. Heitä putosi joukoittain veteen. Laivan pomppiessa matkustajia jäi alle kymmenittäin.

Itselläni oli täysi touhu väistellä Ms. Cinderellaa, joka paiskautui välillä yhdelle ja välillä toiselle puolelle järveä. Hätääntyneet ihmiset huusivat toisilleen uidessaan pelastuslauttojen perässä. Jotkut vahvat yksilöt auttoivat toisia ja antoivat neuvoja ja käskyjä. Minä sukelsin ja vedin hukkuvia parhaani mukaan pinnalle. Tartuin heitä käsistä, jaloista ja tukasta. Sainkin pelastettua muutaman.

Suurin osa autolautan matkustajista menehtyi. Kesti kauan ennen kuin järvellä oli taas hiljaista.