Järvellä
Uin hitaasti
viileässä vedessä. Kivet pohjassa kimaltelivat sumeasti. Edessäni
uiskenteli vesikirppu, joka katosi kun lähestyin sitä.
Sukelsin.
Hiukseni heiluivat veden mukana. Tulin pintaan ja räpistelin vedet
silmistäni. Katselin renkaita veden pinnalla. Heikko tuulen henkäys
suhisutti kaisloja rannalla. Kauempana lensi muutama sorsa. Vastarannan
metsä oli vihreä ja valoisa kuin ikkunamaalaus. Kelluin selälläni
ja katselin taivasta.
Viking
Linen autolautta, 150-metrinen Ms. Cinderella, halkoi taivasta ja
syöksyi vaakatasossa alas. Järven pinta tummui lähestyvän varjon
alta. Tein väistöliikkeen ja uin alta pois, ennen kuin 40000 bruttorekisteritonnia
ja 25000 tonnia kuollutta painoa iskeytyi veden pintaan aiheuttaen
melkoisen pärskeen ja vedensyöksyn. Suojauduin kaaokselta niin hyvin
kuin voin yrittäen saada happea keuhkoihini ja pidättäen hengitystä.
Paiskauduin viisikymmentä metriä sivuun enkä voinut välttyä nielemästä
vettä kun hyökyaallot vyöryivät päälleni. Hyvän uimataitoni ansiosta
onnistuin nousemaan tyrskyjen päälle, jolloin näin miten matkustaja-alus
kimpoili edestakaisin järvellä heitellen matkustajia ilmaan. Heitä
putosi joukoittain veteen. Laivan pomppiessa matkustajia jäi alle
kymmenittäin.
Itselläni
oli täysi touhu väistellä Ms. Cinderellaa, joka paiskautui välillä
yhdelle ja välillä toiselle puolelle järveä. Hätääntyneet ihmiset
huusivat toisilleen uidessaan pelastuslauttojen perässä. Jotkut
vahvat yksilöt auttoivat toisia ja antoivat neuvoja ja käskyjä.
Minä sukelsin ja vedin hukkuvia parhaani mukaan pinnalle. Tartuin
heitä käsistä, jaloista ja tukasta. Sainkin pelastettua muutaman.
Suurin
osa autolautan matkustajista menehtyi. Kesti kauan ennen kuin järvellä
oli taas hiljaista.
