Huumeet
Neonvalot valaisivat tyhjiä ostoskatuja.
Katujen valot heijastuivat kiviportaista. Portaat johtivat ylös
puistoon.
Porrastasanteella puiston hämärässä
istui siskoni Janna vieressään Ilona-tytär. Kysyin,
- Mitä te täällä teette tähän aikaan
illasta?
Janna ja Ilona olivat kalpeita eivätkä
sanoneet mitään. Tönäisin Jannaa, jotta hän
vastaisi. Janna havahtui mutta ei kiinnittänyt minuun huomiota.
Sen sijaan hän otti esiin ruiskeampullin.-
Et kai sinä käytä huumeita? sanoin.
Täyttäessään huumeruiskua
läpinäkyvällä nesteellä Janna vastasi, -
Ilona tarvitsee tätä. Hän tökkäsi piikin
Ilonan käsivarteen ja pumppasi ainetta verenkiertoon. Ilona oli
sinertävän läpinäkyvä kuin vesipallo, joka
sai kimmoisuutta sitä mukaa kun täyttyi nesteellä.
Hän oli huumattu, lähes tajuton saadessaan yhä enemmän
liuosta sisäänsä.
- Varo! huusin. - Ilona on vaarassa saada yliannostuksen!
Ilona avasi silmänsä ja sanoi, - Lisää. Haluan
lisää.
Janna painoi lisää ainetta Ilonaan.
Ilonalta meni taju ja hänen päänsä retkahti taakse.
Janna sanoi pitävänsä
huolta Ilonasta. - Ilona tarvitsee päivittäisen annoksensa.
Janna pumppasi vieläkin huumetta Ilonaan.
Tajusin, että tämä oli hengenvaarassa. Kaappasin hänet
Jannan sylistä. Ilona virkosi ja oli hetken tajuissaan. Hän
sanoi: - Äiti tappaa minut.
Päästyään Jannan vaikutuspiiristä Ilona ei
enää näyttänyt niin muoviselta. Sillä
välin Janna piikitti itseään käsivarteen. Nivustaive
oli mustanaan piikin jälkiä.
- Oletko noin huonossa jamassa? kysyin.
- Olen huonommassa kunnossa kuin uskotkaan, siskoni vastasi, ja rojahti
maahan.
Kutsuin vanhempani paikalle. He ottivat Ilonan
huostaansa ja paheksuivat Jannaa. Poliisi nosti Jannan ylös.
Hänet laitettiin käsirautoihin ja kuljetettiin pois.
