Järvimaisema
Kevättalvella lumi oli jo sulamassa kun kävelin järven rantaa pitkin. Jääpeite oli vahva mutta hätkähdin kun vahingossa putosin penkereeltä. Jää kuitenkin kesti painoni, vaikka vettä olikin kerääntynyt jään pinnalle. Kävelin muutaman metrin, kunnes nousin takaisin rantaan. Hyppelin männyn ja kuusen juurien yli. Järvi oli kauttaaltaan luonnontilainen. Vastarantakin oli metsän peitossa.
“Nauti nyt tästä maisemasta”, Sari sanoi. “Kohta se näyttää toisenlaiselta.”
“Miten niin?” kysyin.
“Järven pinta aiotaan peittää asfaltilla.”
“Mitä!?”
“Tässä sovelletaan tekniikkaa, jota on kokeiltu Ruotsissa. Kun asfaltti levitetään jääpeitteen päälle, se kestää senkin jälkeen kun jää on sulanut.”
“Miksi sen pitäisi kestää? Ja miksi ylipäätään vedenpinta pitäisi korvata asfaltilla?”
Sari selitti että näin pystyttiin kuljettamaan teollisuuden raaka-aineita edullisesti järven yli. Teollisuusyritykselle jäisi huomattavaa säästöä, mikä varmistaisi tuottavuuden, liikevaihdon kasvun, ja mahdollisesti toisi lisää työpaikkoja alueelle.
“Sanotaan että asfaltti hyödyttää alueen asukkaita myös muilla tavoin.”
“Miten muka? En näe kyllä mitään hyvää tässä hankkeessa.”
“Asfaltin päällä voi harrastaa erilaisia urheilulajeja, kuten pallopelejä ja pyöräilyä, ja tasaista pintaa pitkin pääsee nopeammin mökille tai muihin kyliin.”
Kuvittelin mielessäni laajan vesialueen, joka ei enää ollut järvi, vaan iso urbaani aukio. Vedenpintaa ei näkyisi. Vain mustaa asfalttia. Miten kukaan voisi pitää sellaisesta? Mitä arvoa olisi mökkitonteista, joista ei enää pääsisi uimaan tai veneilemään? Entä miten kävisi kaloille, kasveille, linnuille?
Näin ennalta tapahtumat. Asfaltti oli nopea levittää. Joutsenet ja sorsat levittelivät aamulla siipiään, muta eivät ymmärtäneet mitä oli tapahtunut. Olin niin tuohtunut että päätin kirjoittaa yleisönosastolle.
Mutta olin jo myöhässä. Aiheesta käytiin lähinnä innostunutta SOME-keskustelua. Selfieiden ohessa kyseltiin oliko oikein kirjoittaa 'asfaltti' vai 'asvaltti'. Perässä hymiöitä ja muita emojeja.