Kirjasto
Sarilla oli J.R.R. Tolkienin kirja Taru
Sormusten Herrasta. Tämä oli vanha kappale 1900-luvun
alkupuolelta. Sivut olivat kellastuneet mutta nidonta oli laadukasta.
Kansikuva oli vanhanaikaisen yksinkertainen. Koruttomuudessaan kirja
oli arvokkaan oloinen.
Kysyin mistä Sari oli kirjan saanut.
- Se on kirjastosta lainassa, Sari vastasi.
- Milloin olet sen lainannut?
- Joskus 1940-luvulla.
- Etkä ole vielä palauttanut?
- Se on unohtunut. Tuskin sitä kukaan on huomannut.
Aivan kuin kirjastossa joku olisi kuullut keskustelumme,
sillä pian Sari sai kutsun tulla käymään.
Kirjaston johtaja halusi esittää
Sarille kirjaston kunniajäsenyyttä.
Järjestettiin seremoniallinen tapahtuma,
jossa Sarille ojennettiin jäsenkirja. Paperi oli laadittu vanhahtavaan
tyyliin ja siinä myönnettiin kirjaston elinikäinen
kunnia-asiakkuus. Sari otti juhlallisesti paperin vastaan. Hän
ilmoitti olevansa imarreltu tällaisesta kunnianosoituksesta.
Ihmisten taputtaessa kirjaston johtaja, 60-vuotias
mies, kumartui Sarin puoleen ja kuiskasi hänen korvaansa:
- Et sitten kerro kenellekään tuosta Sormusten Herrasta...
Sari oli hetken hiljaa. Hymynsä takaa
hän vastasi:
- En.
