Kasvihuone
Tie kulki rannan suuntaisesti Pohjois-Pohjanmaan
hiekkasärkillä. Vasemmalla siinsi aava meri. Oikealla kasvoi
heinää laajoilla peltoaukioilla. Muutama vanha lato täydensi
maisemaa.
Täällä maaseudun keskellä
oli japanilainen puutarha – täynnä eksoottisia kasveja erikoisine
kukkineen. Kasvien lehdet olivat isoja ja vihreitä, tummia ja
kiiltäviä. Subtrooppinen, kostea ilma ympäröi
puutarhaa. Kasvien välissä mutkitteli polku, jota pitkin
kulkemalla saattoi nähdä kukat ja lehdet monesta eri suunnasta.
Polun päässä oli kasvihuone.
Kasvihuone oli rakennettu asfaltin päälle ja se oli erillään
muusta puutarhasta. Kasvihuone näytti hieman lohduttomalta, sillä
sen sisällä ei kasvanut ainuttakaan kasvia. Tämä
metallista ja lasista rakennettu kehikko oli yksinkertainen, väritön
ja tyhjä, aivan kuin vankila tai häkki. Ainoastaan kaksi
vektorigrafiikalla piirrettyä kuumailmapalloa tai sitä muistuttavaa
oliota leijaili rakennuksen sisällä. Nämä eliöt
olivat symmetrisiä muodoltaan ja ne pyörivät akselinsa
ympäri. Otuksilla ei ollut pintaa eikä ihoa. Ne olivat läpinäkyviä
ja niiden muodon paljastivat ainoastaan geometrisesti piirretyt suorat
viivat. Oliot näyttivät tietokoneanimaatioilta, mutta tajusin
niiden olevan itsenäisesti ajattelevia, tietoisia eliöitä.
Toinen olioista oli noin kaksi metriä halkaisijaltaan, toinen
oli hieman pienempi. Ne liikkuivat hiljalleen kasvihuoneen sisällä
leijaillen ilmassa haluamaansa suuntaan kuin akvaariokalat.
Astuin lähemmäksi, jolloin saatoin
nähdä toisen otuksista liukuvan yläpuolellani oikealla.
Sen vatsa näkyi nyt selvästi, jolloin näin, että
olion alapuoli oli täynnä väreileviä viivamuodostelmia
– eräänlaisia grafiikkapoimuja tai vektorihetuloita, joita
värisyttämällä otus pysyi ilmassa. Värinää
nopeuttamalla eliö saattoi liikkua hämmästyttävän
nopeasti. Vastaavasti vauhti hiljeni kun värinä laantui.
Kasvihuoneen lattialla oli lammikoita. Ymmärsin,
että vektorioliot saivat elinvoimansa vedestä, koska niiden
ääriviivat voimistuivat lentäessään lammikoiden
yläpuolella. Samoin niiden liikkeet saivat enemmän varmuutta
veden vaikutuksesta, jolloin ne pystyivät tekemään
yllättäviäkin liikkeitä tietoisen helposti. Epäilemättä
ilman vettä otukset haalistuisivat ja näivettyisivät
olemattomiin.
Puutarhan omistaja näkyi olevan rikas
mies, ja abstraktit grafiikkaeliöt olivat osoitus hänen
rikkaudestaan. Mies saattoi pitää lemmikkinään
näinkin harvinaisia otuksia, jotka olivat visuaalisesti näyttäviä
japanilaisen puutarhan yhteydessä. Minua säälitti kuitenkin
se että vektoriotukset eivät olleet vapaita vaan elivät
vankeudessa. Minusta tuntui kuin oliot olisivat olleet vähintäänkin
yhtä älykkäitä kuin ihmiset, joskin tämä
älykkyys ei näkynyt ihmiselle muussa kuin liikkeiden tarkkuudessa
ja siinä hiljaisuudessa, jossa otukset näyttivät kommunikoivan
keskenään. Tosin tämä oli vain minun arvailuani.
Joku toinen olisi saattanut naurahtaa moisille ajatuksia pitäessään
olioita yhtä kehittyneinä kuin ameebat tai bakteerit.
Huomasin, että kasvihuoneen lasipinnoite
ei ollut aivan täydellinen. Katon rajassa oli pieni aukko kohdassa
jossa lasi ja metalli kohtasivat. Aukko ei voinut olla siinä
kovin kauan, koska vektorioliot huomasivat sen vasta nyt. Nopeasti
ne käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja poistuivat kasvihuoneesta
venyttäen vektorikehojaan pidemmäksi, jolloin ne mahtuivat
aukosta. Oli hieno näky kun kaksi suurta grafiikkaeliötä
hiljalleen lipui tien ja puiden yli merelle päin. Omistaja juoksi
paikalle, mutta ei voinut tehdä mitään. Oliot olivat
jo kaukaisuudessa meren yllä.
- Ne suuntaavat Atlantille, mies sanoi. - Siellä
niillä on loputon varasto energiaa.
Harmaat pilvet velloivat meren yllä. Kaukana
lännessä oli Ruotsin rannikko. Horisontti peitti näkyvyyden
meren ja pilvien taakse.
