Unia. Raportteja yöstä 29.11.2002.


Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Kasvihuone

Tie kulki rannan suuntaisesti Pohjois-Pohjanmaan hiekkasärkillä. Vasemmalla siinsi aava meri. Oikealla kasvoi heinää laajoilla peltoaukioilla. Muutama vanha lato täydensi maisemaa.

Täällä maaseudun keskellä oli japanilainen puutarha – täynnä eksoottisia kasveja erikoisine kukkineen. Kasvien lehdet olivat isoja ja vihreitä, tummia ja kiiltäviä. Subtrooppinen, kostea ilma ympäröi puutarhaa. Kasvien välissä mutkitteli polku, jota pitkin kulkemalla saattoi nähdä kukat ja lehdet monesta eri suunnasta.

Polun päässä oli kasvihuone. Kasvihuone oli rakennettu asfaltin päälle ja se oli erillään muusta puutarhasta. Kasvihuone näytti hieman lohduttomalta, sillä sen sisällä ei kasvanut ainuttakaan kasvia. Tämä metallista ja lasista rakennettu kehikko oli yksinkertainen, väritön ja tyhjä, aivan kuin vankila tai häkki. Ainoastaan kaksi vektorigrafiikalla piirrettyä kuumailmapalloa tai sitä muistuttavaa oliota leijaili rakennuksen sisällä. Nämä eliöt olivat symmetrisiä muodoltaan ja ne pyörivät akselinsa ympäri. Otuksilla ei ollut pintaa eikä ihoa. Ne olivat läpinäkyviä ja niiden muodon paljastivat ainoastaan geometrisesti piirretyt suorat viivat. Oliot näyttivät tietokoneanimaatioilta, mutta tajusin niiden olevan itsenäisesti ajattelevia, tietoisia eliöitä. Toinen olioista oli noin kaksi metriä halkaisijaltaan, toinen oli hieman pienempi. Ne liikkuivat hiljalleen kasvihuoneen sisällä leijaillen ilmassa haluamaansa suuntaan kuin akvaariokalat.

Astuin lähemmäksi, jolloin saatoin nähdä toisen otuksista liukuvan yläpuolellani oikealla. Sen vatsa näkyi nyt selvästi, jolloin näin, että olion alapuoli oli täynnä väreileviä viivamuodostelmia – eräänlaisia grafiikkapoimuja tai vektorihetuloita, joita värisyttämällä otus pysyi ilmassa. Värinää nopeuttamalla eliö saattoi liikkua hämmästyttävän nopeasti. Vastaavasti vauhti hiljeni kun värinä laantui.

Kasvihuoneen lattialla oli lammikoita. Ymmärsin, että vektorioliot saivat elinvoimansa vedestä, koska niiden ääriviivat voimistuivat lentäessään lammikoiden yläpuolella. Samoin niiden liikkeet saivat enemmän varmuutta veden vaikutuksesta, jolloin ne pystyivät tekemään yllättäviäkin liikkeitä tietoisen helposti. Epäilemättä ilman vettä otukset haalistuisivat ja näivettyisivät olemattomiin.

Puutarhan omistaja näkyi olevan rikas mies, ja abstraktit grafiikkaeliöt olivat osoitus hänen rikkaudestaan. Mies saattoi pitää lemmikkinään näinkin harvinaisia otuksia, jotka olivat visuaalisesti näyttäviä japanilaisen puutarhan yhteydessä. Minua säälitti kuitenkin se että vektoriotukset eivät olleet vapaita vaan elivät vankeudessa. Minusta tuntui kuin oliot olisivat olleet vähintäänkin yhtä älykkäitä kuin ihmiset, joskin tämä älykkyys ei näkynyt ihmiselle muussa kuin liikkeiden tarkkuudessa ja siinä hiljaisuudessa, jossa otukset näyttivät kommunikoivan keskenään. Tosin tämä oli vain minun arvailuani. Joku toinen olisi saattanut naurahtaa moisille ajatuksia pitäessään olioita yhtä kehittyneinä kuin ameebat tai bakteerit.

Huomasin, että kasvihuoneen lasipinnoite ei ollut aivan täydellinen. Katon rajassa oli pieni aukko kohdassa jossa lasi ja metalli kohtasivat. Aukko ei voinut olla siinä kovin kauan, koska vektorioliot huomasivat sen vasta nyt. Nopeasti ne käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja poistuivat kasvihuoneesta venyttäen vektorikehojaan pidemmäksi, jolloin ne mahtuivat aukosta. Oli hieno näky kun kaksi suurta grafiikkaeliötä hiljalleen lipui tien ja puiden yli merelle päin. Omistaja juoksi paikalle, mutta ei voinut tehdä mitään. Oliot olivat jo kaukaisuudessa meren yllä.

- Ne suuntaavat Atlantille, mies sanoi. - Siellä niillä on loputon varasto energiaa.

Harmaat pilvet velloivat meren yllä. Kaukana lännessä oli Ruotsin rannikko. Horisontti peitti näkyvyyden meren ja pilvien taakse.