Tuotekysely
Pyöräiltyäni töihin löysin pukuhuoneesta kaavakkeen, jossa kysyttiin:
"Haluaisitteko nauttia virvoitusjuoman jatkossa ilmaiseksi?"
Kysymys oli esitetty sen verran yksinkertaisesti että vastasin kyllä.
En jäänyt miettimään asiaa sen kummemmin, mutta yllätyin kun seuraavana päivänä löysin pukuhuoneen kaapista oluttölkin. Oluen oli valmistanut virvoitusjuomayhtiö, jonka pääkonttori sijaitsi samassa rakennuksessa kuin missä itsekin työskentelin. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen mainoskampanja tai tuotepromootio. En ollut odottanut kyselyvastaukseni oikeasti johtavan mihinkään, mutta nyt sain todellakin nauttia halutessani juotavan ja ilmeisesti vieläpä ilmaiseksi.
Oletin että kyseessä olisi ollut kertaluontoinen tapahtuma, mutta kun avasin pukuhuoneen kaapin seuraavana aamuna, siellä odotti uusi oluttölkki. Tämä oli kummallista mutta oikeastaan aika hupaisaa. Silti ei ollut sopivaa tehdä tölkille mitään ennen kuin työpäivä oli alkanutkaan, joten pakkasin tölkin reppuuni.
Seuraavana aamuna löysin uuden tölkin. Ja seuraavana. Ja sitä seuraavana.
Sama toistui päivästä toiseen. Jos asia oli aluksi huvittanut, pian siitä muodostui rasite. En halunnut heittää tölkkejä roskiin, joten minun piti käytännössä kantaa tölkit kotiin. Ja kun en välttämättä halunnut joka ilta juoda olutta, tölkkien määrä alkoi kasvaa niin että ne eivät kohta enää mahtuneet jääkaappiin. Sitä paitsi tölkit olivat aina samaa, halpaa lager-olutta, ei koskaan mitään muuta tai edes toista lajia, mikä alkoi ajan myötä tympäistä. Olisi luullut virvoitusjuomayhtiön pystyvän vaihtelemaan tarjontaa siten, että välillä olisi ollut tarjolla edes limsaa. Mutta joka aamu pukuhuoneessa odotti samanlainen tylsä lager-olut.
Silti ei huvittanut ostaa kaupasta parempaakaan, kun kotona oli kaapit täynnä ilmaiseksi saatuja oluttölkkejä.
Lopulta sain tarpeekseni ja otin yhteyttä virvoitusjuomayhtiön asiakaspalveluun.
"Olettekohan vastannut kyselykaavakkeeseen viime aikoina...?" minulta kysyttiin.
"Kyllä."
"Ja vastasitteko että haluaisitte jatkossa nauttia virvoitusjuoman ilmaiseksi?"
"Kyllä taisin vastata."
"Siinä tapauksessa asia on juuri niin kuin pitääkin."
"Mutta kun minä en enää halua saada ilmaisia tuotteita."
"Ehkä olisi pitänyt harkita tarkemmin ennen kuin vastasitte kyselyyn."
"Miten niin? Kai nyt tuollaisen asian pitäisi pystyä perumaan."
"Itse asiassa ei."
"Varmasti pystyy. Kaipa teillä on tiedot jossain tietokannassa. Sen kuin vain vaihtaa asetukset toiseksi."
"Asia ei ole niin yksinkertainen. Tätä nyt vain ei pysty enää perumaan."
"Miksei muka pysty?"
"Tietojärjestelmä pitäisi koodata uudestaan, mutta IT-ekspertti, joka kehitti järjestelmän, ei enää työskentele meillä. Ohjelma on niin monimutkainen että kukaan ei ymmärrä miten se toimii."
"Eihän tuo käy... Voitko yhdistää puhelun johtoportaaseen? Haluan puhua asiasta päättävän tahon kanssa."
Kesti hetken. Lopulta puhelimeen vastasi yhtiön markkinointipäällikkö. Selitin lyhyesti asiani ja vaadin muutosta tilanteeseen. Minulle vastattiin, että tilanne oli yhteisen sopimuksen mukainen eikä sitä ollut tarpeen muuttaa.
"En suostu tähän. Teidän täytyy tehdä asialle jotain. Tai muuten haastan teidät oikeuteen!"
Markkinointijohtaja vastasi rutinoituneesti: "Haasta vain. Kyllä se sopii."
Katsoin parhaaksi lopettaa puhelun.
Tiesin etten veisi asiaa eteenpäin. Jos tästä tulisi oikeusjuttu, mitä mahdollisuuksia minulla olisi suuryhtiön lakimiehiä vastaan?