Unia. Raportteja yöstä 04.07.2017.

Edellinen

Seuraava

Arkisto  | Alkuun


Ilmavaivoja

Lounaalla kehuin Poliçan levyä kaverilleni. “Varsinkin uusin levy on hyvä. Paljon parempi kuin konsertti, jonka bändi piti koulun luokkahuoneessa muutama viikko sitten.”

Poliça oli tosiaan esiintynyt koulussa pienelle yleisölle, mutta live-esityksen soundimaailma oli puuroutunut niin että lopputulos ei välttämättä kuulostanut kovin musikaaliselta.

Ystäväni ei ollut tutustunut amerikkalaisen yhtyeen musiikkiin, joten hän ei osannut ottaa kantaa arviooni.

Palautimme astiat ja kävelimme kohti läheistä kirkkoa. Kun lähestyimme goottilaista arkkitehtuuria edustavaa kellanruskeaa katedraalia, huomasin yllätyksekseni nousevani ilmaan. Yritin kävellä tietä pitkin, mutta painovoima ei riittänyt pitämään minua maassa. Kahden metrin korkeudella onnistuin pysäyttämään nousun, minkä jälkeen hapuilin takaisin maan pinnalle. Ennen sitä ehdin tarkastella pylväiden päihin upotettuja koristeita ja pieniä kivipatsaita ikkunoiden yläpuolella. Mutta ilmaan kohoaminen tuntui sen verran erikoiselta, että päätin käydä lääkärissä.

“Eihän tuo kieltämättä aivan normaalilta kuulosta”, lääkäri sanoi.
“Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi uni, mutta minun käsittääkseni ihmisen ei pitäisi nousta ilmaan tuosta vain”, selitin.
“Oletko syönyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa viime aikoina?”
“En tietääkseni.”
“Onko vatsa toiminut normaalisti?”
“Minun mielestäni on.”
“Mietin vain, olisiko mahdollista, että kärsit ylenmääräisestä kaasun muodostuksesta. Se voisi selittää äkillisen kehon keventymisen.”
“En tiedä, mutta yksi mahdollisuus tuli mieleen. Onko sillä merkitystä, että nousin ilmaan lähestyessäni paikkaa, johon on mahdollisesti kerääntynyt suuria määriä henkistä energiaa...?”

Lääkäri ei osannut sanoa. Tieteellisen koulutuksen saaneena hän yritti selvittää fysikaaliset syyt.

“Otetaan nyt ensinnäkin verikokeet. Siitä voi selvitä oletko syönyt jotain sopimatonta. Ja tässä on sinulle laitteisto, jolla saat tyhjennettyä suoliston. Sen jälkeen voidaan ottaa näyte kaasun koostumuksesta.”

Avustava sairaanhoitaja nosti puolen metrin korkuisen metallisen putken pöydälle. Sen toisessa päässä oli jonkinlainen pumppumekanismi.

“Toisin sanoen minun pitäisi ottaa peräruiske?”
“Kyllä.”

En ollut aivan varma, oliko levitaatio yhteydessä vatsan toimintaan. Mutta varmasti lääkäri tiesi fysiologiasta enemmän kuin minä.