Unia. Raportteja yöstä 08.01.2017.

Edellinen

Seuraava

Arkisto  | Alkuun


KonMari

Joululahjaksi hankkimani KonMari-kirja osoittautui menestykseksi. Lyhyessä ajassa vaatekaapit, astiakaapit, komerot, lipastot ja korit oli käyty läpi. Japanilaisen siivousasiantuntijan, Marie Kondon, oppien mukaisesti jokaisen tavaran kohdalla oli tehty ilotarkastus. Jos tavara tuotti iloa, se pidettiin. Jos se ei enää tuottanut iloa, tavara jouti pois. Seurauksena oli useita säkillisiä turhaa tavaraa, joka oli joko viety roskikseen tai lahjoitettu kirpputoreille.

Vielä oli jäljellä olohuoneen kaapit ja hyllyt. Ne oli tarkoitus käydä läpi päivän aikana. Itse olin jo töissä, mutta kotiväki oli edelleen joululomalla.

Kun palasin töistä, kirjahylly oli melkein puoliksi tyhjä.

“Minne minun vinyylilevyni ovat menneet?” kysyin epäuskoisena.
“Ne joutivat pois”, vaimoni vastasi.
“Missä ne ovat?”
“Pahvilaatikossa.”

Avasin laatikon ja nostin levyt esille.

“Kallisarvoiset vinyylini. Näitä ei kyllä kierrätetä.”
“Eihän meillä ole edes levysoitinta.”
“Sellainen voidaan joskus vielä hankkia.”
“Levyt vain keräävät pölyä. Etkä ainakaan noita singlejä enää tarvitse.”
“Monet näistä ovat harvinaisuuksia. Joku voisi maksaa niistä paljonkin. Ja niiden arvo vain nousee ajan myötä.”
“Ehkä. Mutta katso kuinka paljon tilaa hyllyyn tuli, kun raivattiin ne pois. Nyt sinne mahtuu koriste-esineitäkin, kuten nuo kipot ja maljakot.”

Kieltämättä hyllyyn oli saatu avaruutta. Pienellä totuttelulla ratkaisu voisi toimiakin, joten päätin omalta osaltani "konmarittaa" levyt. Tein inventaarion kokoelmastani ja tarkastelin jokaista levyä yksitellen. Useimmat olivat melkein kolmekymmentä vuotta vanhoja. Lähinnä 1980-luvun goottia, postpunkia ja indie-rockia. Kuuntelisinko oikeasti vielä Ministryä, Virgin Prunesia tai Sonic Youthia? Haluaisinko vielä synkistellä Bauhausin, The Missionin tai Front Line Assemblyn parissa? Ehkä albumit voisi vielä säilyttää mutta jaksaisinko enää asetella yksittäisiä sinkkuja levylautaselle? Pitäisi kaivaa vinyyli esille, puhdistaa pölyt ja asettaa neula uralle? Vieläpä yhtä biisiä varten, minkä jälkeen pitäisi kääntää sinkun B-puoli, johon oli yleensä päätynyt materiaalia, jota ei edes ollut tarkoitettu levylle... Nykyaikana tuon kaiken pystyi hoitamaan parilla klikkauksella Spotifyssä tai MP3-soittimessa, jos siis halusi vielä palata tunnelmiin, jotka oli pitkälti jättänyt taakseen.

Toisaalta sinkkujen seassa oli oikeita helmiä, joiden pelkkä kansitaide herätti mukavia muistoja. Mutta mitä ihmettä levyjen seasta löytyikään? Vanhoja laskuja, kertaalleen arkistoituja tiedotteita ja joulukortteja. Ne ainakin voisi heittää menemään, joten kasasin ne yhteen pinoon.

Taskukalenteri vuodelta 2004 hämmästytti eniten. Miten sekin oli voinut päätyä levyjen sekaan? Sivuilta löytyi muistiinpanoja kokouksista ja tapaamisista, aikatauluista ja työprojekteista. Olin luullut heittäneeni kalenterin menemään jo aikoja sitten, enkä varmasti enää tarvinnut sitä, mutta – kummallista kyllä – kalenterin sivuun oli piilotettu lokero, jonka sisältä löytyi matkalaukku. Ja kun matkalaukun avasi, sen sisältä löytyi vielä toinen matkalaukku. Olin aikessa heittää matkalaukut roskiin, kun tyttäreni sanoi, että hän halusi pitää ne. Arvatenkin niihin mahtui koruja ja muita pieniä esineitä, joita ei vielä halunnut heittää menemään.