Unia. Raportteja yöstä 27.02.2016.

Edellinen

Seuraava

Arkisto  | Alkuun


Avatar

Ulkona satoi kaatamalla. Kiiruhdimme kauppakeskukseen, jotta emme kastuisi.

Useimmat kaupat olivat vielä kiinni, mutta sisäänkäynnin vierestä löytyi avoinna oleva karkkikauppa. Kaupassa oli jostain syystä tuoleja keskellä myyntitilaa, melkein kuin teatterissa tai katsomossa. Ehkä tuolit oli varattu karkkien syömistä varten. Ehkä kaupassa oli järjestetty esityksiä. Joka tapauksessa minä ja lauma partiolaisia istuimme tuoleille pitämään sadetta.

Kaupassa oli kolme myyjää. He puuhailivat omiaan tiskin takana eivätkä erityisemmin kiinnittäneet meihin huomiota. Kuitenkin tiskin eteen laitettiin pieniä koreja, joista sai ottaa maistiaisia.

Pienet partiolaiset hakivat makeisia ja istuivat takaisin tuoleille nauttimaan sokerista, suklaasta ja lakritsista. Minä luin aamun uutisia ja katsoin välillä kelloa, jotta en unohtaisi ajan kulua.

Aikaa kuitenkin kului.

Ei kannattanut lähteä kaupasta, ellei halunnut seisoskella kauppakeskuksen käytävillä. Toisaalta ei kannattanut poistua kauppakeskuksestakaan, koska sade ei ollut vielä lakannut. Silti tuntui hölmöltä istua kaupassa, ikään kuin se olisi jokin julkinen odotustila, mässyttäen karkkia jota sai ilmaisina näytekappaleina tiskiltä.

Lapset alkoivat olla äänekkäitä, joten nousin vihdoin ylös ja viittilöin kaikkia ovelle päin. "Jos joku haluaa vielä ostaa jotain, nyt on hyvä mahdollisuus", mainostin, ikään kuin lunastaaksemme oikeutemme viipyä kaupassa niinkin pitkään. Kukaan ei kuitenkaan halunnut enempää sokeria syötyään suunsa makeiksi. Itse epäröin hetken, mutta en sitten ostanutkaan mitään. Vaivihkaa poistuimme kaupasta, mutta myyjät vain jatkoivat omia askareitaan jutellen keskenään. Heitä ei edelleenkään tuntunut häiritsevän läsnäolomme tai poistumisemme.

Onneksi viereiset kaupat olivat juuri aukeamassa. Läheisestä levykaupasta kuului musiikkia, joten astuimme sisään. Selasin vinyylilevyjä melkein kuin ennen vanhaan ja ihmettelin julisteita, joista osa oli tuttuja, osa esitteli artisteja joista en ollut ennen kuullutkaan.

Sivusilmällä tarkkailin missä partiolaiset liikkuivat, kun älysin että taustalla soiva musiikki oli New Orderia tai ainakin laulaja oli Bernard Sumner. Olikohan minulla tuo levy ennestään? Biisi kuitenkin vaihtui, jolloin ääneen tuli minulle tuntematon naissolisti. Silti taustat pysyivät sen verran samanlaisina, että päättelin että kyseessä oli pakko olla New Orderin laulajan sivuprojekti.

"Mikä levy täällä soi?" kysyin lopulta myyjältä.

Myyjä otti levyn kannen esille ja ojensi sen minulle. Kirjaimet olivat niin kiemuraisia, etten heti saanut selvää. Mutta kun olin tuijottanut levyn kantta tarpeeksi kauan, koukeroiden keskeltä paljastui teksti, joka loisti käänteisenä varjokuvana silmissäni. Siinä luki 'AVATAR'.