|
Edellinen
Seuraava
Arkisto
| Alkuun
|
Anthony
Bourdain
Petasin sängyn, nostin ylimääräiset tavarat kaappiin,
ja imuroin huoneen. Vaikka asuinkin yksinkertaisessa opiskelija-asunnossa,
halusin kaiken näyttävän siistiltä, kun maailmankuulu
keittiömestari, Anthony Bourdain, oli tulossa kylään.
Tiesin, että Bourdain ei tällä kertaa olisi tulossa
kameraryhmän kanssa. Eihän opiskelija-asunnossa olisi mitään
kuvattavaakaan. Eikä minulla ollut hienoja ruokia tarjottavana,
joita kelpaisi esitellä televisiossa. Visiitti oli sovittu Anthonyn
vapaa-ajalle, varsinaisten kuvausten ulkopuolelle. Tarkoituksena oli
lähinnä viettää aikaa ja tutustua paikallisiin
ihmisiin ilman sen kummempaa suunnitelmaa.
Silti mietin, mitä tarjoaisin ja mistä kannattaisi jutella.
Maailman lähes joka kolkassa käyneenä Anthony oli epäilemättä
tottunut paikallisiin erikoisuuksiin, kulttuurisiin erityispiirteisiin
ja mielenkiintoisiin keskusteluihin. Köyhänä opiskelijana,
harmaassa betonilähiössä, minulla ei todennäköisesti
ollut tarjota mitään sen kummempia virikkeitä. Olikohan
ylipäätään hyvä idea kutsua maailmanmatkaajaa
pieneen soluasuntoon?
Toisaalta tiesin, että Anthony oli rento tyyppi, joka arvosti
yksinkertaista elämäntyyliä. Ja hänhän oli
itse sopinut visiitistä. Silti epäilin, että vierailuun
varattu aika olisi liian pitkä. Piti keksiä jotain muutakin.
Melkein samantien, kun Bourdain astui ovesta sisään, ohjasin
hänet satamaan, jossa oli yhteysalus lähdössä
entiseen armeijan linnakkeeseen, Kuuskajaskariin. Kerroin, että
Lounais-Suomen rannikko oli ainutlaatuisen kuvauksellinen ja ehdottomasti
tutustumisen arvoinen. Anthony katsoi laivan ikkunasta ulos ja kysyi,
"Ovatko nuo punatiiliset satamarakennuksetkin kuvauksellisia?"
Selitin, että jos hetken jaksaisi odottaa että päästäisiin
satama-alueelta ulos, avautuisi joka puolella Itämeri, jota koristivat
sadat ja jopa tuhannet pienet saaret. "Kuuskajaskari varsinkin
on hieno paikka, jolla on mielenkiintoinen historia."
Bourdain katseli kärsivällisesti merelle päin mutta
vaikutti tyytyväiseltä.
Kun pääsimme perille, kerroin että linnakkeella oli
aikoinaan tärkeä tehtävä merialueen valvonnassa.
"Neuvostoliiton aluksia kävi usein aluevesirajan tuntumassa
ja joskus jopa sisäpuolellakin."
Näytin 1700-luvulta säilynyttä kartanoa, jonka etupäätyä
hallitsi koristeellinen kirjoitus:
"Ruotsin
kuningaskunnan onnistui torjua englantilaisten hyökkäys
vuonna 1779."
Koukeroinen kirjoitus oli melko harrastelijamaisesti tehty, vähän
samaan tapaan kuin maalaukset Varsinais-Suomen keskiaikaisissa kirkoissa.
En ollut nähnyt kylttiä aikaisemmin, enkä edes tiennyt,
että englantilaiset sotalaivat olivat hyökänneet Ruotsin
vallan aikana. Mutta tunsin tyytyväisyyttä voidessani esitellä
näinkin jännittäviä seikkoja Suomen historiasta.
Ohjasin Anthonya eteenpäin. Vastaan tuli pieni puro, jonka yli
oli hypättävä. Bourdain ehti toiselle puolelle, kun
katseeni osui isoon sammakkoon, joka ui aivan silmieni eteen. En ollut
koskaan nähnyt niin isoa ja rumaa sammakkoa, jonka selkä
ja raajat olivat kauttaaltaan muhkuraisten kohoumien peitossa. Härkäsammakkoja
ei tietääkseni asunut Suomessa, mutta näin kohta toisenkin
otuksen, joka oli ainakin 30 cm pitkä.
En ollut varma, mistä sammakot olivat peräisin. Ehkä
kyseessä oli jonkinlainen lavastus tai taikatemppu. Olin joka
tapauksessa varma, että niissä riitti ihmeteltävää
jopa Anthony Bourdainilla.
|