|
Edellinen
Seuraava
Arkisto
| Alkuun
|
Pöytätavat
YLE:n ulkomaanuutisten kirjeenvaihtaja E. Ravantti teki juttua makasiiniohjelmaan
ja esitteli asuntoaan Berliinissä.
Kameramiesten ja mikrofonin kanssa hän astui kerrostaloon, joka
itse asiassa toimi opiskelija-asuntolana. Vastaan tuli nuoria opiskelijoita,
jotka olivat matkalla luennolle. Osa jäi istumaan aulan lepotuoleihin
tilatakseen kahvia tai jutellakseen keskenään.
"Yhteiset tilat on vastikään remontoitu viimeisimpien
trendien mukaisesti. Marmoriset lattiat, keltaiset seinät, isoja
viherkasveja ja juttelunurkkauksia", Ravantti hehkutti. "Berliinissä
opiskelijatkin voivat elää hyvin ja nauttia luksuksesta."
Ravantti itse näytti vanhemmalta kuin talon muut asukit. Epäilemättä
hän kuitenkin viihtyi asuntolan nuorekkaassa ilmapiirissä.
Istuin aulan kahvilassa aamiaisella vanhan ystäväni Tadeuszin
kanssa. Saatuaan kuvauksensa valmiiksi kirjeenvaihtaja seurueineen
istahti samaan pöytään. Jatkoin juttelua ystäväni
kanssa, ja tunnelma oli sen verran rento, että muutkin osallistuivat
keskusteluun.
Söin samalla nuudeleita ja hörpin kahvia. Tadeusz muisteli,
miten kerran söin aamupalaksi kaksi kyljystä. "Kyljys
sopii hetkeen kuin hetkeen", vastasin. "Sen voi vaikka paketoida
ja antaa joululahjaksi!"
Ravanttia nauratti niin, että kahvit läikkyivät pöydälle.
Nauru tarttui muihinkin eikä meinannut ollenkaan lakata. Myhäilin
tyytyväisenä onnistuttuani keksimään noinkin hyvän
vitsin.
"Ei se ole vitsi, joka tässä naurattaa", Tadeusz
selitti. "Lähinnä ne ovat nuo sinun pöytätapasi,
jotka huvittavat. Kukaan Saksassa ei koskaan kumartuisi lautasen päälle
imaistakseen nuudeleita suuhunsa."
Pyyhin suupieliäni hetken aikaa miettien. "Mutta minä
olen vain oma itseni. Satun vain nauttimaan hyvästä ruuasta."
Jatkoin että itse asiassa koskaan en ollut ollut niin onnellinen
kuin käydessäni Kiinassa. Siellä ihmiset ilmaisivat
avoimesti luontaisen mieltymyksensä ruokaan ja pitivät sitä
jopa elämän keskeisimpänä asiana. Kiinassa ei
tarvinnut istua selkä suorana ruokapöydässä sen
näköisenä kuin ei oikeastaan söisi ollenkaan.
|