Kahvia
ja konjakkia
Päivän tärkeimpiä ulkomaan uutisia oli että
Venäjän presidentti, Vladimir Putin, aikoo juoda kahvia
ja konjakkia.
Tähän
liittyvää uutisointia saattoi katsoa TV-ruuduilta keskikaupungilla.
Ymmärsin, että uutinen oli merkittävä monellakin
tapaa. Ensinnäkin se poikkesi tavanomaisesta uutisoinnista. Viime
aikoinahan Putinia koskevat uutiset olivat lähinnä keskittyneet
uhkakuvien maalaamiseen Venäjän ulkopoliittisesta linjasta.
Toiseksi se nosti esille suunnitelman, joka sinänsä ei ehkä
vaikuttanut merkittävältä, mutta joka omalla tavallaan
oli kuitenkin kiinnostava ja jossain määrin jopa juhlava.
Kolmanneksi, uutinen loi uudenlaista mielikuvaa Putinista, joka suurien
tehtäviensä lomassa ehtii välillä rentoutua, nauttii
maailman tarjoamista pienistä ylellisyyksistä, ja uskaltaa
tuoda tämän puolen itsestään esille - välittämättä
asiaan liittyvästä kiinnostuksesta.
Ilmeisesti
toimittaja oli kuullut asiasta Putinin omasta suusta hänen noustuaan
autosta ulos. Nopeasti uutinen oli levinnyt Venäjällä
ja sitä kautta noteerattu myös länsimaissa. Spekulaatiot
kahviin ja konjakkiin liittyvistä merkityksistä olivat jo
lähteneet liikkeelle. Joka tapauksessa uutinen oli luotettava,
koska se perustui Putinin omaan ilmoitukseen.
Itse
en jäänyt asiaa sen enempää miettimään
astuessani isoon asuntoon kaupungin keskustassa. Huoneisto oli kulttuurisesti
merkittävä mutta ei välttämättä suuren
yleisön tietoisuudessa. Minut otti vastaan vanha täti, joka
esitteli auliisti tiloja: olohuone, kirjasto, makuuhuoneet ja keittiö
- jopa kylpyhuone ja vessa - olivat täynnä Tove Janssonin
tauluja, maalauksia, patsaita ja muita taideteoksia. Tapetit ja useimmat
käyttöesineetkin, kuten kannut ja posliinit, olivat täynnä
krumeluuria, joka oli saanut innoituksensa Muumilaakson asukkaista.
"Asunto
on nykyään museo", nainen selitti, "mutta se ei
ole avoinna kaikille."
"En tiennytkään, että käynti täällä
on noin ekslusiivista", vastasin.
"Olet onnekas kun sait varattua ajan."
Nainen
selitti, että hän oli tuntenut Toven hyvin ja kuulunut hänen
lähipiiriinsä. Yhdessä he olivat päättäneet
sisustaa asunnon lähes kokonaan Toven taiteella. Kun kyseessä
oli yksityisasunto, ei ollut tarvetta noudattaa kaikkia konventioita,
joista julkisissa Muumi-teoksissa pidettiin kiinni. Päinvastoin,
osa maalauksista esitti suorastaan groteskeja Muumi-hahmoja: vääristyneitä
mittasuhteita, kyllästyneitä ilmeitä ja erikoisia asuja.
"Kieltämättä Tove taisi purkaa osan turhautumisistaan
näihin töihin", täti myönsi. Toisaalta se
juuri tekikin niistä jännittäviä. Arvelin, että
ajan myötä teosten arvo nousisi mittaamattoman suureksi.
Tiedostin silti, että kaikkien makuun nämä työt
eivät välttämättä koskaan olisi. Esimerkiksi
tyttäreni, joka oli mukana, tuntui vieroksuvan kaikkein pahaenteisempiä
Muumi-kuvia.
Näyttelyn
jälkeen päätimme poiketa läheiseen ravintolaan.
Ravintola sijaitsi katutasossa ja oli nuhjuisesta ilmeestään
huolimatta pysynyt kanta-asiakkaidensa suosiossa. Viime aikoina ravintola
oli myös onnistunut haalimaan uutta asiakaskuntaa teemailtojensa
kautta. Ulkopuolelle asetetun kyltin mukaan tänään
oli vuorossa venäläinen ilta.
Ihmisiä
oli kerääntynyt jonkin verran ja lisää autoja
parkkeerasi lähettyville. Näköjään tästäkin
illasta oli tulossa suosittu.
Ihmeekseni
mustasta Mersusta astui ulos Vladimir Putin. Vaikka en osaakaan venäjää,
ymmärsin että hän sanoi: "Nyt sitä kahvia
ja konjakkia!" Toimittajia en nähnyt, mutta mustiin pukeutuneita
turvamiehiä kylläkin. Mukana oli myös Putinin naisystävä,
tyylikäs ja kaunis malli, joka näytti ainakin kaksikymmentä
vuotta miestä nuoremmalta.
Tarjoilija
toi ruokalistat pöytään. Oli kuitenkin vaikea keskittyä
menun lukemiseen, kun Venäjän presidentti seurueineen istahti
viereiseen pöytään. Melkein väkisinkin katse harhaili
heidän suuntaansa. Tilasin kuitenkin jotain listalta.
Yritin
muistella,
oliko Putin vielä naimisissa vai oliko hän eronnut entisestä
vaimostaan. Joka tapauksessa nuori nainen oli selvästi Putinin
kanssa hyvissä väleissä, koska istui tämän
sylissäkin. Tunnistin naisen vastikään nimitetyksi
mediapäälliköksi, jonka tehtävänä oli
valvoa maan lehdistöä. Putin itse näytti rentoutuvan
tämän seurassa ja näytti nuoremmalta kuin televisiossa.
He tilasivat monta ruokalajia - ja sen jälkeen kahvit ja konjakit.
En
ollut ainoa, joka seurasi pöytäseuruetta katseellaan. Ravintola
oli täynnä nuorekkaita venäläisiä, jotka
epäilemättä halusivat päästä Putinin
suosioon, ja myös Sanchu oli kovasti kiinnostunut valtiollisista
merkkihenkilöistä. Hän jopa käveli lähemmäs
nähdäkseen paremmin. Kun hän hivuttautui aivan pöydän
viereen ja tarttui Putinin selkänojaan, yritin vaivihkaa viittilöidä
tytärtäni tulemaan takaisin, ettei vain häiritsisi
presidenttiä. Putin kuitenkin huomasi Sanchun ja käänsi
päätään tätä kohti. Melkein pelkäsin
mitä seuraavaksi tapahtuisi, mutta Vladimir vain katsoi Sanchua
ystävällisesti ja hymyili.
