Taidenäyttely
Massiivisessa teollisuushallissa järjestettiin taidenäyttely.
Tämä oli retrospektiivi amerikkalaisen taiteilijan Michael
Stipen töihin, katsaus hänen merkittävimpiin teoksiinsa
yli kolmenkymmenen vuoden ajalta.
Suurelle
yleisölle Stipe oli paremmin tunnettu suositun vaihtoehtorock-yhtyeen
R.E.M:in keulakuvana. Vähemmälle huomiolle olivat jääneet
hänen visuaaliset työnsä: maalaukset, piirrustukset,
tekstiilit ja tilataideteokset. Kuitenkin tämäkin puoli
oli ollut huomattavan tuotteliasta. Michael oli käytännössä
käyttänyt melkein kaiken vapaa-aikansa taiteen tekemiseen,
mikä näkyi näyttelyyn koottujen teosten monipuolisuudessa
ja runsaudessa.
Kun
lähestyin teollisuushallia, huomio kiinnittyi ensimmäisenä
jättimäiseen banderolliin, joka mainosti näyttelyä
suuren maailman tyyliin. Sisällä aulassa oli runsaasti väkeä
odottamassa opastettuja kierroksia. Itse otin vain yksinkertaisen
esitteen, ja astuin sisälle maksettuani pääsymaksun.
Näin
heti, että tämä oli yksi suurimmista taidetapahtumista
mitä Suomessa oli järjestetty - verrattavissa Andy Warholin
tai Picasson näyttelyihin. Runsaasti rahaa oli käytetty
teosten esille tuomiseen. Teollisuushalli oli vähintään
suuren autotehtaan kokoinen. Silti se oli melkein liian pieni esittelemään
kaikkia tyylejä ja tekniikoita, joita Stipe oli kokeillut uransa
aikana.
Töitä
oli paljon ja ne olivat hienoja. Osa teoksista oli esittäviä,
osa abstrakteja. Yhdellä alueella oli melkein pelkästään
mustavalkoisia ja harmaita piirrustuksia, kun taas seuraavassa tilassa
esiteltiin runsasta värien käyttöä. Jotkut teokset
olivat realistisia ja jotkut suorastaan surrealistisia. Kaikki olivat
omalla tavallaan taidokkaita ja useimmat omaperäisiä. En
osannut verrata kokonaisuutta kenenkään muun taiteilijan
tuotantoon.
Ainoa
moite oli teosten runsaus. Töitä oli niin laajalla alueella,
että olisi kestänyt koko päivän, jos olisi halunnut
nähdä ne kaikki. Minulla ei ollut niin paljon aikaa käytettävissäni,
joten nopeutin kierrosta ottamalla käyttööni polkupyörän.
Tällä tavalla verkalleen ajaen pystyin käymään
koko näyttelyn läpi suhteellisen pikaisesti niin että
sain vähintäänkin kattavan käsityksen koko tuotannosta.
Osa teoksista kieltämättä vain vilahti silmieni ohi,
mutta osaa ehdin vilkaista pitempäänkin, kunnes taas saavuin
seuraavaan tilaan, jossa oli eri teema tai tyylilaji edustettuna.
Ajoin
tavallista hitaammin tekstiilitöiden ohi, koska näitä
en ennestään tuntenut ollenkaan. Silti yksi kangas näytti
tutulta, joten hidastin vauhtia melkein pysähdyksiin asti nähdäkseni
tarkemmin. Kyllä, siinä oli meidän makuuhuoneen verho!
En olisi arvannut, että R.E.M:in laulaja oli suunnitellut senkin.
Kiirehdin
viimeisten näyttelytilojen läpi, kunnes saavuin hallin toiseen
päähän, jossa oli uloskäynti. Täällä
saattoi nähdä vielä yhden työn - jättimäisen
kolmiuloitteisen seinämaalauksen, joka oli jäljennetty isoon
kallionseinämään. En mitenkään voinut käsittää,
miten järjestäjät olivat ehtineet tehdä sen näyttelyä
varten. Se oli käsityönä tehty, täynnä yksityiskohtia.
Kuitenkin se oli pelkkä kopio.
Laskeuduin
kallionseinämää pitkin alas. Rinne oli jyrkkä
ja yksi nainen putosikin pari metriä lyöden päänsä
kiveen. Näytti kuitenkin siltä, ettei hänelle käynyt
kuinkaan.
Kapeaa
tietä pitkin pääsi hotelleille, joissa suurin osa näyttelyssä
kävijöistä yöpyi. Hotellit olivat tarpeen, koska
näyttely sijaitsi Satakunnassa, Laviassa. Tämä oli
pieni paikkakunta, kaukana isoista asutuskeskuksista tai liikenneyhteyksistä.
Hotellit olivat korkeita tornitaloja, varta vasten rakennettu kävijöitä
varten. En tiennyt mitä niille tapahtuisi sen jälkeen kun
näyttely purettaisiin.
Itse
valitsin metsäisemmän reitin kauempana keskustasta. Kävelytie
oli kaikin puolin idyllinen, vaikka harva turisti eksyi sinne saakka.
Polku päättyi asuinalueelle, jossa Lavian rikkaimmat asuivat.
Hämmästyneenä ihmettelin kullattuja palatseja, jotka
olivat ylellisyydessään melkein yhtä koristeellisia
kuin Amritsarin kultainen temppeli. Kuitenkin tiesin, että Lavia
oli yksi Suomen köyhimmistä kunnista. Arvelin korruptiolla
olevan osuutensa asiassa.
Minä
yövyin vanhempieni luona. Kerroin veljelleni näyttelystä.
Samalla soitin vanhoja R.E.M-klassikkoja. YouTubesta löytyi vanha
video, jossa junanvaunuun asetettu konekivääri ampui eteenpäin
rummun ja basson tahdissa harmaiden maisemien lipuessa ohi. En ollut
ennen nähnyt tätä, mutta kappale kuulosti hyvältä.
"Miltä
levyltä tämä on?" Jussi kysyi.
"Taitaa olla Life's Rich Pageant", vastasin, "Tai joku
muu 1980-luvun levy, jolloin yhtye oli vielä parhaimmillaan."
"En ole kyllä koskaan oppinut pitämään R.E.M:istä",
Jussin vaimo sanoi, "joten taitaa jäädä näyttely
näkemättä."
"Kyllä näyttelyä voi käydä katsomassa,
vaikka ei olisikaan R.E.M-fani", vastasin. "Oli se sen verran
hieno."
