Unia. Raportteja yöstä 12.01.2014.

Edellinen Seuraava Arkisto | Alkuun

Barcelona Kaupunki oli juuri niin tunnelmallinen kuin olin kuvitellutkin. Eloisia kahviloita, jännittäviä kauppoja, tummuneita julkisivuja ja erikoislaatuisia kirkkoja. Talot ja rakennukset olivat huonossa kunnossa, mutta yleiskuva oli sitäkin kuvauksellisempi. En ollut tiennyt että Barcelonassa oli puisia rakennuksia, mutta läheisellä rinteellä oli isoista hirsistä rakennettuja harmaita puutaloja. Ne olivat ainakin sata vuotta vanhoja, vieri vieressä toistensa kyljessä, täyttäen kokonaisen kaupunginosan. Alue näytti kovin tutulta, aivan kuin olisin joskus viettänyt pitempiäkin aikoja täällä. Ajatus riemastutti minua: mitä jos tämä olisikin vanha kotikaupunkini? Idea pysyi hetken mielessä, ja yritin kuvitella millaista olisi ollut elää täällä entisinä aikoina. Muistini kätköistä ei kuitenkaan löytynyt mitään tähän viittaavaa. Ehkä olin vain uneksinut paikasta joskus aiemmin. Minulla oli kamera mukanani. Olisin ottanut kuvan roomalaisen temppelin raunioista, joiden marmoriset pylväät värjäytyivät keltaiseksi ilta-auringossa, ellei joku tummana siluettina näkyvä turisti olisi pilannut näkymän tyhjentämällä rakkonsa alempana näkyvään vesikouruun. Yritin rajata häiritsevän elementin pois, mutta sitten tajusin, että oikeastaan tällainen valokuva olisikin hyvä - ei mikään tyypillinen turistikuva - mutta en ehtinyt tarkentaa, kun tilanne oli jo ohi. Kiireessä ottamani kuva ei ollut huono, vaikka siinä ei loppujen lopuksi näkynytkään muuta kuin pylväitä ja kasveja niiden ympärillä. Sommittelu oli sentään hyvä. Ehkä valokuvalle löytyisi myöhemmin käyttöä. Viereisellä kadulla oli telttakankaalla katettu alue, jossa esitettiin performanssitaidetta. Ilmeisesti kyseessä oli sirkuksen työpaja, koska osa esityksistä ei ollut kovinkaan viimeisteltyjä. Ehkäpä siitä syystä kuvat, jotka ehdin ottaa toistensa olkapäille puolittain kiivenneistä akrobaateista, eivät onnistuneet, joten poistin ne kamerasta. Olin silti tyytyväinen löydettyäni sirkusväen. He vaikuttivat energisiltä ja iloisilta, ja oli virkistävää viettää aikaa taiteellisessa ilmapiirissä. Selvästikin sirkuskoulun taustalla oli ikiaikainen perinne, eikä tunnelma ollut kaukana keskiaikaisesta karnevaalista. Huomasin että maassa ihmisten jaloissa oli kolikoita. Ne näyttivät isokokoisilta euroilta, melkein 10 cm läpimitaltaan. Otin pari kolikkoa käteeni, mutta sirkuskoulun ohjaaja pyysi laittamaan ne takaisin. Ymmärsin, että rahoja tarvittiin johonkin ohjelmanumeroon. Ehdin sentään vilkaista pikaisesti. Toinen oli iso yhden euron kolikko, kuten olin arvellutkin, mutta toista koristi natsi-Saksan kotkasymboli. Yllättäen tämä kuumeni, ja poltin näppini ennen kuin kolikko putosi maahan.

u