Varastoalue
Kävelin sataman varastoalueella. Kellertäviä
kivirakennuksia vierusti katua. Useat rakennuksista olivat huonossa
kunnossa tai tyhjillään. Silti monissa rakennuksissa oli
jonkinlaista toimintaa.
Eräässäkin talossa oli rautakauppa,
kun satuin poikkeamaan sisään. Myyjä katsoi minua kysyvästi.
En aikonut ostaa mitään. Ohitin ostoshyllyt ja tavararöykkiöt
ja kiipesin seinässä olevasta aukosta toiseen kerrokseen.
Käytävää valaisi hehkulamppu,
joka paljasti kuluneet seinät ja roskaisen lattian. "Anteeksi",
kuului takaani. Väistin japanilaista tyttöä, joka oli
pukeutunut toimistovirkailijan asuun. Hän kiipesi jyrkkiä
portaita ylös kolmanteen kerrokseen. Hänen avatessaan oven,
näin että siinä oli itämaisia merkkejä. Tiesin
paikan olevan Japanin suurlähetystö. Sarihan oli töissä
lähetystössä. Miksiköhän he olivat siirtäneet
toimintansa näin huonolle alueelle?
Aasialaisia miehiä laskeutui portaita
alas. He tervehtivät minua kulkiessaan ohi. Mietin miksi olin
tullut tänne. Pitikö minun tavata Sari täällä?
Takaani kuului WC:n ääniä. Ovi
avautui ja sieltä tuli ulos japanilainen nainen, joka nyökkäsi
nähdessään minut. Hänen mentyä, poikkesin
minäkin vessaan. Paperi oli väriltään punavihreää.
Siihen oli painettu japanilaisia kirjaimia, mikä oli mielestäni
eksoottista.
Pesin käteni ja katsoin itseäni peiliin.
Hämmästyksekseni huomasin, että kasvonpiirteeni olivat
aasialaiset. Ihoni oli vaalean ruskea. Hiukset ja kulmakarvat olivat
tummat. En heti tunnistanut itseäni, vaikka tiesin, että
minä tuossa olen. Minä vain satuin olemaan japanilainen.
