Hullun
lehmän tauti
Pysäköin auton maatilan pihaan.
Suuntasin askeleeni kohti navettaa. Olin saanut vihjeen, jonka mukaan
navetassa olisi pari hullua lehmää.
Maatilan isäntä tuli vastaan ulko-ovella.
Epäilemättä hän oli osannut odottaa minua.
Tervehdimme toisiamme ja selitin asiani.
Isäntä oli ymmärtäväinen
mutta sanoi, että olin tullut turhaan.
- Minun tilaltani et löydä sairaita eläimiä.
- No, se asia selviää pian, vastasin.
Astuin peremmälle ja tutkin lehmät.
Seurasin eläinten käytöstä valmiina ottamaan
sylky- ja verinäytteitä. Kävelin hitaasti ja tarkkailin
kumpaakin puolta käytävää.
Lehmät vaikuttivat normaaleilta, joten
saavutin käytävän pään pysähtymättä
kertaakaan. Varmuuden vuoksi otin parista lehmästä näytteet
myöhempiä tutkimuksia verten.
- Mitäs minä sanoin, isäntä myhäili. -
Tältä tilalta löytyy vain terveitä eläimiä.
- Siltä näyttää, mutta täytyy vielä
katsoa laboratoriotulokset.
Olimme lähdössä takaisin, kun huomasin, että
navetan takaosassa oli lukittu ovi.
- Mitäs tuon oven takana on? kysyin.
- Siellä on pelkkiä teuraita, isäntä vastasi.
- Ei mitään mielenkiintoista.
- Voisinko kuitenkin saada vilkaista?
Isäntä avasi oven ja päästi
minut sisään. Sininen valo paljasti huoneen sisällön.
Isoissa lihakoukuissa roikkui nyljettyjä ruhoja. Tämä
oli kylmähuone, jossa säilytettiin teurastettuja eläimiä.
Lihat olivat sikaa, eivät nautaa.
Isäntä kysyi, olinko nyt tyytyväinen?
Nyökkäsin, ja käännyimme takaisin.
Isännän astuttua takaisin navetan
puolelle, käänsin vielä kerran katseeni ruhoihin.
Minusta nimittäin näytti siltä kuin yksi ruhoista
olisi nykinyt. Katsoin riippuvaa lihaa
tarkemmin, ja se todellakin hytkyi ajoittain: pää alaspäin
roikkuen nyljetty sika sätki vähän väliä
ja mulkoili ympärilleen. Teuraalla oli hullunkurinen virne
silmissään. Näytti suorastaan siltä kuin se
olisi virnistänyt minulle.
Selvästikään ruho ei ollut
terve. Naureskellessaan jollekin ajatukselle se ei ilmeisesti täysin
ymmärtänyt roikkuvansa ruhona pakkasessa – tai sitten
se ymmärsi asian vähän turhankin hyvin.
Merkillepantavaa oli, että tähän
virnuiluun tuntui liittyvän ilkikurinen elementti: aivan kuin
eläin olisi irvaillut, että 'katsokaa nyt minua, minä
olen hullu – oletteko nyt tyytyväisiä?!'
