Unia. Raportteja yöstä 17.09.2011.

Edellinen Seuraava Arkisto | Alkuun

Älypuhelin Olin aikeissa soittaa töistä kotiin, kun veljeni tupsahti paikalle. “Kokeilepas tätä!” hän kehotti ja antoi käteeni uuden puhelinmallin. Se oli vastikään valmistunut prototyyppi markkinoille tulevasta älypuhelimesta. Veljelläni oli itsellään yksi, ja pari muuta kappaletta jaettiin muille firman työntekijöille. Näin heti, että malli tulisi olemaan kuuminta kamaa älypuhelinmarkkinoilla. Muotoilu oli tyylikästä ja mekaniikka huippuluokkaa: iPhonen tapaan käyttö perustui kosketusnäyttöön mutta – toisin kuin muilla valmistajilla – näyttö peitti puhelimen kummatkin puolet. Aktiivisena oli se puoli, jota kulloinkin katsoi, jolloin piilossa oleva osa toimi käytännössä takakantena. Ja kun puhelimen käänsi toisin päin, himmennetty puoli valaistui kosketusnäytöksi, jatkaen siitä mihin oli viimeksi jäänyt. Näin kumpaakin puolta saattoi hyödyntää erilaisiin tarkoituksiin maksimaalisella tehokkuudella. Niille, joille tekniikka on tärkeää, puhelin oli aivan omaa luokkaansa. Listalta saattoi itse valita mitä käyttöjärjestelmää halusi käyttää: Android, Symbian, Linux... Jokaisesta käyttöjärjestelmästä oli automaattisesti viimeisin versio ja lisäksi tarjolla oli vanhatkin versiot. Itse asiassa huomasin, että puhelimeen oli näköjään talletettu kaikki mahdolliset elektronisten laitteiden käyttöjärjestelmät, joita oli koskaan kehitetty. Kun listaa selasi, sieltä löytyi mm. Atarin pelikonsoliversiot 1980-luvun alusta, ja vielä kauempaa löytyi Casion ja Sharpin taskulaskinjärjestelmät 70-luvulta. Todellinen teknologia-HiFistelijän unelmalelu. Estetiikkaan oli kiinnitetty erityistä huomiota, jotta näyttö erottuisi muiden valmistajien tuotteista. iPhonella ja Samsungilla oli kirkkaita ikoneja mustalla pohjalla, mutta tässä tuotteessa suosittiin vaaleita taustakuvia, utuisia värejä ja jopa pastellisävyjä. Vaikutelma oli futuristinen ja avaruudellinen. Luonnollisesti älypuhelin oli täynnä erilaisia toimintoja ja sovelluksia. Navigointi oli järjestetty uudella tavalla toimien enemmänkin assosiatiivisesti kuin loogisesti. Yhdestä toiminnosta saattoi siirtyä toiseen intuitiivisesti mielikuvien ohjaamana, mikä oli innovaatio käytettävyyden osalta, tarkoituksena vastata paremmin käyttäjien todellisiin tarpeisiin. Selailin valikosta toiseen, kun huomasin vierelläni jonkun. “Hei, mikä tuo on? Saanko minäkin katsoa?” Kysyjä oli nuori tyylitietoinen nainen, jota aivan selvästi kiinnosti uusi puhelimeni. “Anna minäkin kokeilen”, hän pyysi, mutta en suostunut antamaan prototyyppiä vieraisiin käsiin. Annoin kuitenkin katsoa vierestä, kun jatkoin puhelimen tutkimista. Nainen oli itsepintainen ja ilmeisen yliystävällinen. Tämä oli oikeastaan aika imartelevaa. Melkein harmitti, kun hän vihdoin poistui paikalta. Jatkoin puhelimen selailua. Yritin etsiä aivan tavallista puhelintoimintoa. Mutta vaikka kuinka yritin, en löytänyt älypuhelimesta valintaa, jolla voisin soittaa kotiin.

u