Ravut
Olin aikeissa viedä roskat. Avasin keittiön kaapin ja kumarruin
nostamaan roskapussia. Hätkähdin nähdessäni pieniä
taskurapuja, jotka juoksivat pussin vierestä lattialle ja sieltä
nopeasti maton alle piiloon.
Ihmettelin,
mistä ravut olivat ilmaantuneet. Muistelin valmistaneeni rapu-currya
jokin aika sitten. Olin ostanut paketin pakastettuja kiinalaisia taskurapuja.
Ennen kypsentämistä olin heittänyt osan kuorista roskiin.
Mahdollisesti kuoriin oli jäänyt ravun munia, jotka olivat
vironneet henkiin sulamisen jälkeen. Kenties roskakorin suojassa
munista oli kehittynyt aikuisia, joskin vielä pieniä rapuja,
jotka nyt piileskelivät maton alla.
Nostin
maton reunaa. Ravut olivat vaalean värisiä, kooltaan noin
kolme centtimetriä. Niillä oli hyvin kehittyneet jalat ja
sakset. Ravut olivat myös nopeita. Osa oli jo kadonnut.
Astuin
matolle murskatakseni ravut. Rouskuvasta äänestä päätellen
äyriäiset tallautuivat kuoliaaksi. Mutta tässä
oli vain osa ravuista. Missä oli loput?
Kävelin
huoneesta toiseen ja astuin ulos pihalle. Vanhempani olivat kokoontuneet
etupihalle viettämään iltaa naapureiden kanssa. Kaikilla
oli kirja kädessä ja lasi viiniä toisessä kädessä.
Selvisi, että viereisen talon tytär oli kirjoittanut runokirjan,
joka oli vastikään julkaistu. Vuoronperään naapurit
ja vanhempani lausuivat säkeitä runokirjasta. Tunnelma oli
juhlava mutta vapautunut. Runot olivat kaikkien mielestä onnistuneita.
Taivas
oli tumma mutta ilma oli lämmin. Varmaan alkaisi myöhemmin
sataa. Katsoin ikkunaan päin. Rapuja ei näkynyt. Mutta saderänneistä
kuului erikoista rapinaa.
