Vaihtoehtomusiikkia
Ajelin pyörällä pilvisen harmaana päivänä.
Ohitin Puistolan juna-aseman ja jatkoin pyörätietä
pitkin Haagan suuntaan. Risteyksissä väistelin autoja samalla
kun kuuntelin musiikkia korvalappustereoistani.
Olin
ladannut erikoisen levyn iPodiini. Kuulosti siltä kuin se olisi
äänitetty kumisevassa tilassa jossain määrittelemättömässä
paikassa. Tyyliltään tämä oli alternative-indie-musiikkia,
vähäeleistä ja melankolista ja samalla intoutunutta
ja voimallista. Sävelkulut olivat omaperäisiä, sovitukset
epätavallisia, joskaan eivät liian kummallisia. Rytmi oli
nopeaa mutta
ihmeellisellä tavalla tyynnyttävää. Kitarat, bassot,
rummut ja syntetisaattorit olivat tunnistettavia, vaikka soundimaailma
oli kaikuva, kumea ja tumma. Aivan kuin nauhoitus olisi vaatinut erityisjärjestelyjä,
jotta kokonaisuus saataisi tallennettua nauhalle.
Erikoisinta
musiikissa oli laulu. Se oli polveilevaa, monisanaista, melodista,
valittavaa, haastavaa. Ääntäminen oli selkeää
mutta jollakin tavalla muuntunut. Sanoista en saanut selvää,
mutta tuntui kuin taustalla olisi ollut jokin perustavaa laatua oleva
tunnetila, johon haettiin selitystä. Laulut kumpusivat syvyyksistä,
kuin jostain tilanteesta, josta etsittiin ulospääsyä
- sitä kuitenkaan löytämättä. Vaikutus oli
mielikuvitusta ruokkiva, intensiivinen ja lamaannuttava.
En
voinut kuunnella pitkään. Otin korvalaput pois korvilta.
Mutta laitoin ne pian takaisin. Laulu oli vangitsevaa.
Sitten
tajusin, että levy ei ollut tästä maailmasta. Joku
oli onnistunut nauhoittamaan musiikkia toiselta puolelta. Tämä
oli sensaatiomaista, tietääkseni ensimmäinen nauhoitus
laatuaan. Jossain toisessa maailmassa oli yhtye, joka edelleen teki
musiikkia, samaan tapaan kuin täälläkin, säilyttäen
kiinnostuksensa ja mieltymyksensä, mutta uudistaen soundiaan
uusilla mahdollisuuksilla tai, kukaties, pälkästään
vääristyen suodattuessaan tasolta toiselle.
Ajatus
oli samaan aikaan kiehtova ja jokseenkin puistattava. Vaihdoin levyä.
Korvalapuista
kuului New Orderia. Huomasin, ettei tämä nyt niin erilaista
ollut äskeiseen verrattuna. Samanlaista melankoliaa ja epämääräistä
valitusta. Mieleen tuli myös Editors, Bat for Lashes, ja I Love
You But I Have Chosen Darkness. Mietin, oliko sillä sitten niin
suurta merkitystä, kuuntelinko moderneja vaihtoehtobändejä
vai kuolleiden musiikkia.
