Uusia
eläinlajeja
Pesin hampaita kylpyhuoneessa. Muut olivat jo menneet nukkumaan, ja
minullakin oli yöpuku päällä. Olimme kylässä
sukulaisissa. Sängyt oli pedattu olohuoneeseen.
Hampaiden
pesun jälkeen pesin vielä naaman. Kuivasin kasvot pyyhkeeseen.
Nenä jäi märäksi, joten puhdistin sormilla sieraimiani.
Sisällä tuntuikin olevan paljon limaa. Sain hyvän otteen
ja vedin esiin pitkän limamadon ensin yhdestä sieraimesta
ja sitten toisesta. Pituutta oli jopa 15 cm. Ihmettelin
miten olikin mahdollista, että hengitystiet olivat noin tukossa,
mutta sitten huomasin, että madot olivatkin eläviä.
Ne liikkuivat hitaasti lavuaarissa ja kiemurtelivat hanan taakse piiloon.
Väriltään madot olivat ruskean punaisia. En ollut ennen
nähnyt vastaavia, enkä tiennyt, että ihmisen sisällä
saattoi asustaa moisia otuksia. Mahdollisesti ne olivat olleet vatsassa
vuosikausia, ja nyt sattumalta tulivat ylös kanavia pitkin, jolloin
aavistamattaan tulivat vedetyksi ulos. Hyvä että sain ne
pois. Toivottavasti sisään ei jäänyt yhtään.
Olisin
kertonut löydöksestäni muillekin, mutta kaikki jo nukkuivat.
En tahtonut herättää heitä. Toivoin vain, etteivät
madot löytäisi tietään muiden sisuksiin.
Seuraavana
päivänä kävelin laitakaupungilla. Kerrostalojen
vieressä oli isoja roskiksia ja jätelavoja. Auringonlasku
värjäsi roskalavat kullanvihreäksi. Epäilemättä
roskat olivat olleet siinä pitkään, koska lähiöön
oli muodostunut aivan oma ekosysteeminsä. Eläinlajit, jotka
eivät normaalisti olisi pärjänneet Suomen ilmastossa,
selvisivät ihmisten heittämien jätteiden ansiosta niin
että olivat saattaneet lisääntyä ja asettua asumaan
tänne laitakaupungin roskakasoihin: jätteiden liepeillä
oleili useita liskoja, jotka selvästikin hankkivat ravintonsa
täältä. Varaaneja ja leguaaneja käveli roskien
vieressä. Puolimetrinen krokotiilin poikanen seisoi jähmettyneenä
paikallaan kita ammollaan. Parin askeleen päässä oli
vielä kaksi muutakin samankokoista krokotiilia.
Sopeutuessaan
uusiin oloihin eliöt olivat saaneet uusia muotoja. Puolimetriset
krokotiilit olivat todennäköisesti täysikasvuisia.
Ja kun kävelin vähän matkaa, näin aivan uusia
lajeja. Vastaan tuli puolitoistametrinen punatulkkulisko, joka oli
väritykseltään tummanvihreä, vaikka punatulkulle
ominaiset kuviot olivatkin näkyvissä. Vastaavaa lajia tuskin
asui missään muualla.
