Luomuviinit
Jääkaapin oveen oli ilmestynyt paperi, joka oli kiinnitetty
paikalleen magneetilla. Vilkaisin tekstiä. Tämä ei
vaikuttanut mainokselta vaan enemmänkin ilmoitukselta tai tiedonannolta.
”Mikä tämä on?” kysyin.
”Se on talonyhtiön tiedote”, Sari vastasi.
”Tiedote mistä?”
”Mahdollisuudesta tilata luomuviinejä halvalla.”
”Se on siis mainos.”
”Ei oikeastaan. Talohallitus on päättänyt perustaa
luomuviinikerhon, johon kaikki asukkaat voivat liittyä. Tarkoitus
on suosia luomutuotantoa ja tarjota mahdollisuus hankkia korkeatasoisia
viinejä paljon halvemmalla kuin kaupasta ostettuna.”
”Kuinka halvalla?”
”Kaksi euroa per pullo.”
Sari
kertoi, että varsinkin alakerran tädit olivat hankkeessa
innokkaasti mukana. Heidän mielestään kunnon viinivarasto
oli aivan perusasia, josta talonyhtiön piti huolehtia. Heillä
oli jo kattava kokoelma viinejä tilattuna. Jääkaapin
ovessa oli lista saapuneista tuotteista.
Silmäilin
listaa. Siinä oli ainakin kaksitoista erilaista viiniä.
Jokaisesta tuotteesta oli hinnan lisäksi lyhyt kuvaus. Kuvausten
perusteella kaikki vaikuttivat erittäin laadukkailta.
”Oletko
jo ehtinyt ostaa yhtään pulloa?” kysyin.
”Kyllä vain, kaksi. Jääkaapissa on yksi avattuna. Haluatko
maistaa?”
----------------------------------------------------------
Minulla
oli lasi punaviiniä yhdessä kädessä ja puoliksi
täysinäinen vesilasi toisessa kädessä. Maistoin
viiniä. Istuin samaan aikaan pulkassa ja laskin lumista tietä
pitkin mäkeä alas.
Vastaan
tuli jalankulkijoita, joita oli syytä väistää.
Minulla ei ollut vaatteita päällä, joten yritin nostaa
jalkaa eteen, jotta saisin hieman suojaa, jonka taakse piiloutua.
Minua ei niinkään paljon hävettänyt vaatettomuuteni,
vaan se, että minut nähtäisiin mäenlaskussa lasit
kädessä. Oli sitä paitsi vaikea ohjata pulkkaa, kun
kädet olivat tällä tavalla sidotut.
Vauhti
ei ollut kova, mutta ajauduin pientareen puolelle
ja – juuri ennen risteystä – tömähdin ojaan.
