Ilmoittautuminen
Syyslukukauden kursseille piti ilmoittautua. Oli viimeinen ilmoittautumispäivä,
joten menin koululle. Sisällä tapasin vanhan koulukaverini
(josta myöhemmin tuli arkkitehti). Hänkin oli menossa ilmoittautumaan,
joten kävelimme samaa matkaa viidenteen kerrokseen.
"Oletko
kesälomalla?" kysyin.
"En oikeastaan", kaverini vastasi. "Entä itse?"
"Olen kyllä, mutta ajatuksissani teen jo työtä",
vastasin.
Kansliassa
oli hiljaista. Kello oli jo kuusi illalla ja kaikki olivat lähdössä
kotiin. En ollut päättänyt mille kurssille ilmoittautuisin,
ja kansliassa oli sekava tunnelma, joten päätin jättää
ilmoittautumisen myöhemmäksi. "Huomennakin voi aivan
hyvin vielä ilmoittautua", kaverini sanoi. "Asiat ovat
sen verran kesken, että heidän on pakko jatkaa ilmoittautumisia
seuraavana päivänä."
Kävelin
viidennen kerroksen käytäviä pitkin ja etsin hissiä
tai portaita alas. Oli aivan sama vaikka en päässytkään
vielä ilmoittautumaan. Lähinnä kiinnosti miten täältä
pääsisi pois.
Koulun
toisessa päässä avasin oven, mutta se johti työmaa-alueelle
jossa oli telineitä ja koneita lattialla. Suljin oven ja tutkin
toista käytävää. Täällä oli huoneita
joiden olemassaolosta en edes tiennyt.
Kummallista
että alaskäyntiä ei löytynyt. Vastaan tuli koulun
vahtimestari. "Mistä täältä pääsee
alas?" kysyin. Vahtimestari johdatti minut viiden metrin päähän,
josta avautui leveä portaikko tai ramppi, joka kiersi myötäpäivään
alas. Ihme etten löytänyt tätä heti.
Itse
asiassa tämä ei ollut aivan tavallinen portaikko. Portaiden
sijasta ramppia peitti karkea matto joka oli kulunut sileäksi
leveästä päästä. Tätä pitkin oppilailla
oli tapana liukua alas ensimmäiseen kerrokseen saakka.
Asettauduin
liukumäkeen ja luisuin hyvää vauhtia alempiin kerroksiin.
Muistin kuitenkin, että minulla oli uudet, vaaleat housut jalassa,
joten nousin ylös ja puhdistin housun takamustani yrittäen
katsoa menikö se likaiseksi. Ehkäpä se ei mennyt niin
kovin likaiseksi, koska kukaan tuntunut kiinnittävän asiaan
huomiota. Edes kaverini ei sanonut mitään.
Alakerrassa
oli tungos aulan viereisessä tilassa. Näköjään
tämä oli koulun keittiö, jonne nyt jonotettiin syömään.
Vilkuilin olkapäiden yli mitä ruokaa oli tarjolla. Näin
joka puolella, lattiasta kattoon, paistettuja broilerinkoipia, grillattuja
broilerinkoipia ja uppopaistettuja broilerinkoipia sekä kokonaisia
ankkoja, jotka oli paistettu soijakastikkeessa niin että olivat
kiiltävän mustia ja joita nyt nostettiin mekaanisella vintturilla
tarjoilupöydälle.
Koko
huone oli täynnä broilereita ja ankkoja. Kaikki näytti
herkulliselta, joskin paistettu koipi oli aika tavanomaisen näköinen.
"Mitäköhän ruoka maksaa?" kysyin puoliääneen
mielessäni.
Kukaan
ei vastannut, mutta huomasin hinnaston jonon alkupäässä.
Sen mukaan kallein ruokalaji oli ankka, ja kaikki muutkin ruoat maksoivat
yli kymmenen euroa. Ainoastaan paistettu broilerinkoipi oli normaalihintainen.
Otin sen.
