Joulukinkku
Esittelin Sarille pakettia, jonka olin saanut postista. Se oli kymmenen
senttimetrin kokoinen, epäsäännöllinen esine,
joskin siitä oli yritetty saada neliön muotoinen. Kiiltävä,
läpinäkyvä muovi peitti paketin niin etten nähnyt
mitä sen sisällä oli.
"Mitähän
tässä on?" ihmettelin, kun revin rapisevaa muovia paketin
ympäriltä. "Tämä on näköjään
tullut projekti-päälliköltäni."
Muutaman
kerroksen alta paljastui jotain. En ehtinyt nähdä sisältöä,
kun se jo alkoi paisua. Vapauduttuaan muovista tavara joutui kosketuksiin
ilman kanssa. Seurauksena oli nopea paisuminen kaksin-, kolmin-, nelin-,
viisin-kertaiseksi. "Tämähän on joulukinkku!"
Itsestään
täyttyvä joulukinkku näytti aivan aidolta, mutta koska
sitä ei ollut käytetty uunissa, se oli melko väritön
ja jopa hajuton. "Minä kyllä haluan, että kinkussa
on perinteistä paistamisen jälkeä", Sari sanoi,
ja laittoi kinkun uuniritilälle.
Pidimme
lihaa uunissa jonkin aikaa kovalla lämmöllä, kunnes
pintaan tuli väriä. Uloin kuori oli jo vähällä
kärähtää, koska siitä tuli savua. Otin lihan
pois uunista. Tuoksu oli jo vähän parempi, joskaan ei aivan
perinteisen veroinen.
Nostin
kinkun pöydälle. Ymmärsin, että projektipäällikkö
oli varannut kinkun itselleen, mutta viime hetkellä tajusi, että
se pitikin lähettää minulle. Mahtoi harmittaa, kun
jäi ilman
itsestään täyttyvää joulukinkkua.
