Unia. Raportteja yöstä 19.10.2002.

Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Virkistyspäivä

Yritys, jossa työskentelin, järjesti virkistyspäivän työntekijöilleen. Tarkoitusta varten oli varattu merenrantahuvila. Ohjelmaksi oli järjestetty mm. musiikkiesityksiä ja seurapelejä.

Meitä oli paikalla viitisenkymmentä työntekijää. Alkudrinkkien jälkeen puutarhassa pidettiin leikkimielinen tietovisa. Kilpailu oli tasaväkinen. Kysymykset saattoivat liittyä mihin tahansa aiheeseen. Missään vaiheessa ei voinut aavistaa, kenen joukkue voittaisi.

Tietovisaa oli kestänyt jonkin aikaa, kun juontaja ilmoitti, että seuraava kysymys olisi viimeinen. Tilanne oli kutkuttava, sillä joukkue, joka ensimmäisenä vastaisi oikein, olisi visailun voittaja.

- Ratkaisun hetket ovat käsillä. Ovatko kaikki valmiina?
- Kyllä ollaan.
- Entäs muut joukkueet? Joko jännittää?
- Valmiita ollaan.
- Selvä juttu. Kysymys kuuluu: näette laiturin lähettyvillä kalastusaluksen, josta parhaillaan nostetaan ylös parin metrin kokoista vonkaletta. Mikähän kala mahtaa olla kyseessä: a) hauki b) ahven c) hai d) valas?

Kaikki suuntasivat katseensa merelle. Osalla oli kiikarit käytössään. Osa juoksi laiturille nähdäkseen paremmin. Kalastusalus, joka oli parinkymmenen metrin päässä rannasta, huojui kalan painosta. Näytti hetken siltä, ettei siima kestäisi. Otus pyristeli hanakasti vastaan. Kala oli pinnan alla, kunnes hitaasti tuli näkyviin iso selkäevä. Vedessä näkyi laajoja pyörteitä. Hetkeä myöhemmin vedestä kurkisti jättimäinen, tumma kalanpää, joka haukkoi henkeä.

Kilpailijat siristivät silmiään nähdäkseen paremmin. Kalastajat kiskoivat siimaa. Otuksen pyrstö heilahti ja ryöpsäytti vettä aluksen kannelle. Pian vonkale tuli kokonaan näkyviin.

Vaikka kilpailijat olivat valmiina huutamaan vastauksiaan, oli joukkueilla vaikeuksia päästä yksimielisyyteen. Haueksi kala oli liian paksu ja ahveneksi aivan liian iso. Haita ei esiintynyt näin pohjoisessa, eikä otus valaaltakaan näyttänyt. Suoraan sanottuna otus oli ruma kuin mikä: tummanharmaa – lähes musta – kurttuinen ja laiskan oloinen peto. Suurilla ilmeettömillä silmillään se tarkkaili ympäristöään ja haukkoi kiduksilla ilmaa.

Minä ehdotin, että vaikka otus näytti kalalta, oli silti mahdollista, että kyseessä oli Atlantilta Itämerelle eksynyt ryhävalaan poikanen.

Ehdotus kuulosti uskottavalta, joten joukkueemme huusi:
- VALAS!
- Valas huudettu, juontaja kommentoi. – Tuleeko muita vastauksia?
- HAI! huudettiin laiturilta.
- Ahven! kuului hieman kauempaa.
- Kuulinko ahven? AHVEN on oikea vastaus! Tämä joukkue on voittanut. Aplodeja voittajille!

Ihmisten taputtaessa käsiään katsoin otusta tarkemmin. Vaikka yksilö oli harvinaisen ruma, sillä oli hieman samankaltainen väritys kuin ahvenella. Epäuskoisena ihmettelin ääneen:
- Miten ihmeessä tuollainen hirviö voi olla ahven?

Juontaja kuuli kysymykseni ja selvensi:
- Kala tosiaankin on ahven. Tämä yksilö on yli kuusikymmentä vuotta vanha. Se on suurin kala, mitä Itämerestä on koskaan pyydetty. Itse asiassa tätä nimenomaista yksilöä on yritetty pyydystää jo vuosia. Ahvenvanhus oli nimittäin harvinaisen viekas otus. Vuosikymmeniä kala lymyili koloissa, jotka se oli itse kaivanut rantahiekkaan. Näihin onkaloihin se oli piiloutunut ja sieltä se hankki ruokansa, hotkaisten suuhunsa ohikulkevia kaloja ja muita mereneläviä. Vanhemmiten siitä oli tullut ahne, jolloin tavanomainen saalis ei enää riittänyt. Viimeisinä vuosinaan tuo röyhkimys kyttäsi vesilintuja ja maalta uimaan tulevia eläimiä. Varsinkin kesäisin se herätti melkoista kauhua uimarannalla, vaikka harvat sitä koskaan näkivät.

Selitys kuulosti hämmästyttävältä, mutta nyt ymmärsin, mihin alueen kissat ja koirat olivat hävinneet. Vierustoverini kommentoi, että myös pikkulapsia kerrottiin kadonneen rannan tuntumasta.

Kalastusaluksen ankkuroidessa laituriin, juontaja kuulutti, että tietovisan jälkeen oli ohjelmassa musiikkia ja tanssia. Tämän jälkeen seuraisi illan kohokohta eli juhlaillallinen.

Kävellessämme sisälle huvilaan huomasin, että alkoikin olla jo nälkä. Kysyin, tiesikö kukaan, mitä ruokaa olisi tarjolla? Vastaus kuului:
- Ahvenfilettä tietenkin!