Todellisuus
Tiesin näkeväni unta. Ymmärsin,
etten ollut hereillä.
En ollut tyytyväinen ympäristööni.
Tämä oli rauhaton paikka. Aivan liian värikäs.
Sanoin itselleni: "Voin astua toiseen todellisuuteen."
Ympärilläni oli ihmisiä. He
nyökkäsivät hyväksyvästi.
Toivomukseni toteutui. Olin toisessa maailmassa.
Katselin ympärilleni. Tämä oli parempi. Taivas oli
selkeä. Puut olivat huurteisia. Siniset vuoret peittivät
horisontin. Vastaavassa paikassa en ollut ennen käynyt. Kasvit
olivat minulle tuntemattomia lajikkeita. Värit valkoisia ja
sinisiä. Maasto kumpuilevaa ja miellyttävää.
Ihmisasutusta en nähnyt, vaikka metsän halki kulki polkumainen
tie.
Kävelin tietä pitkin. Sora ropisi
jalkojeni alla. Tämä oli hyvin todellista. Ei mitenkään
epämääräistä. Tie oli selvästi ihmisen
tekemä. Puut olivat kiinteitä, kaarna uurteista ja täynnä
yksityiskohtia. Ikään kuin tämä maailma olisi
aina ollut olemassa. Oli vaikea uskoa, että tämä
oli oman mieleni aikaansaannosta. Heräsikin kysymys, entä
jos tämä ei ollutkaan unta?
Päätin kokeilla asiaa. Jos tämä
on minun luomani todellisuus, tavanomaiset lait eivät päde.
Voin luoda eteeni vaikka lohikäärmeen.
Keskitin ajatukseni.
Mitään ei tapahtunut. Edessäni
oli tie ja puita, kuten äskenkin.
Katsoin taakseni. Noin 20-metrinen hirviö
huojui tiellä ja tuijotti minua. Untahan tämä oli.
Mutta miten saisin pysäytettyä otuksen, joka nyt käveli
minua kohti? Tämä olikin aika kammotus: lohikäärmeen
ruumis mutta ihmisen pää.
Yritin ajatella pedon pois. En kuitenkaan
osannut keskittyä, kun kimppuuni oli hyökkäämässä
tuollainen peto.
