Elokuvissa
Sari ja minä menimme elokuviin työkaverini ja hänen
vaimonsa kanssa. Tuttavapariskunta oli valinnut leffan. En tiennyt
elokuvasta juuri mitään. Tiesin ainoastaan, että kyseessä
oli amerikkalainen teinikomedia.
Tapasimme
elokuvateatterin aulassa. Kollegani oli jo lunastanut kaksi lippua,
mutta Sarilla ja minulla ei vielä ollut istumapaikkoja. Hakiessamme
lippuja tuttavamme menivät sisälle. Seurasimme heitä
pian, mutta emme päässeet samalle penkkiriville istumaan.
Katsomossa
oli kaltevat rivit. Pöytiä ja tuoleja oli teatterin keskellä
kuin amerikkalaisessa baarissa. Valkokangas ei ollut edessä vaan
kummallakin sivustalla. Ihmiset hakivat drinkkejä ja popcornia
baaritiskiltä ja asettuivat paikoilleen istumaan. Yleisö
koostui nuorista aikuisista ja teini-ikäisistä, kuten tällaisen
elokuvan kohdalla saattoi olettaakin. Yritin katsella, mihin suuntaan
tuttavamme menivät, mutta en nähnyt heitä ainakaan
lähimmillä penkkiriveillä.
Valot
himmenivät ja elokuva alkoi.
Musta
maatyöläinen seisoo viinitilan rinteessä. Hänen
vieressään on tynnyri, jonka kantta mies raottaa. Tynnyristä
kurkottaa esiin köynnöskasvi, joka mutkittelee esiin kuin
käärme. Kasvin lehdet ovat vihreät mutta sen muoto
on epätavallinen. Kasvi muistuttaa köysillä toisiinsa
sidottuja muurahaiskekoja. Viljelijä ottaa kasvin kiinni ja panee
sen takaisin tynnyriin varmistettuaan, että kasvi on hyvässä
kunnossa. Toinen mies tulee paikalle ja kysyy, miksi viljelijä
säilyttää köynnöskasvia tynnyrissä.
Tämä vastaa, että köynnös kasvaa tynnyrissä
parhaiten: "Tynnyrissä kasvin marjoista pusertuu valmista
siideriä, jota saattaa juoda tuoreeltaan ilman sen kummempia
valmistusprosesseja.""Kätevää", kaveri
kommentoi. "Voisinko saada maistaa tuota kotitekoista siideriä?"
Viljelijä vastaa, ettei halua tuhlata marjoja. Sen sijaan hän
tarjoaa miehelle pulloa, jonka etiketti muistuttaa Budweiseria. "Tämä
on ehtaa ainetta ilman lisäaineita", hän kehuu. Mies
hörppää pullosta ja selvästi pitää siideristä.
Katsoessaan pulloa hän huomaa etiketissä maininnan:
Valmistettu
omenaesanssista. Sisältää: happamuuden säätöaine
E245, väriaine E247, emulgointiaineet E231 ja E234.
"Mutta
eihän tämä ole mitään tuoretta juomaa!"
mies huudahtaa. Hän moittii viljelijää huiputuksesta
ja lisää: "Eikä siideriä ylipäätään
tehdä marjoista ja rypäleistä, vaan omenasta tai päärynästä!"
Yleisö
naurahti tässä kohdin elokuvaa. Omasta mielestänikin
elokuvan alku oli ollut mielenkiintoinen. Tosin seuraavat tapahtumat
veivät juonta tavanomaisempaan suuntaan.
Mies
on edelleen vihainen viljelijälle. Silti hän ostaa viljelijältä
pari pulloa siideriä. Nyt hän kävelee pullot mukanaan
tielle, jossa hyppää suuren amerikanraudan kyytiin. Autossa
on nuorisoa, joka on matkalla juhliin läheiseen kartanoon. Nuoret
pyytävät miestä mukaansa. Mies on innoissaan ja esittelee
kasettia, johon on äänitetty ekstaasi-diskoa. Hän sanoo,
että se sopii hyvin juhliin. Kaikki ovat hyvällä tuulella
ja juttelevat iloisesti.
Nuoret
pysäköivät auton kartanon pihaan ja astuvat sisälle.
Talossa on paljon väkeä mutta vaisu tunnelma. Vasta kun
mies pistää kasetin soimaan, bileet lähtevät käyntiin.
Musiikki on mukaansa tempaavaa ja hypnoottista. Ihmiset alkavat tanssia.
Etenkin kaveri on vauhdissa. Hän tanssii innokkaasti tehden kaikenlaisia
liikkeitä päässään kananaamari, narrin hattu,
monsterin naama, pingviinin nokka. Asu vaihtuu musiikin tahdissa rytmisesti.
Väki on ihmeissään mutta pitää kaverin esityksestä,
joka heijastelee ekstaasi-diskon tajuntaa laajentavaa tunnelmaa.
Kartanossa
on valkoisia ja mustia juhlijoita. Paikalla on myös pop-tähti
Madonna, joka on lihonut siinä määrin, ettei häntä
enää voi pitää erityisen vetovoimaisena. Tämä
on kuitenkin tarkoituksellista, koska Madonna on vain yksi juhlijoista
eikä elokuvan päätähti.
Minä ja Sari katsoimme elokuvaa tylsistyneenä. Epätavallisen
alun jälkeen elokuvassa ei ollut ollut kovin syvällistä
juonta, ainoastaan pinnallista hyvän olon meininkiä ja latteita
repliikkejä. Vilkuilimme kelloa ja haukottelimme. Muut katsojat
nauttivat silminnähden elokuvasta. Iloisista ilmeistä ja
naurun röhötyksistä saattoi päätellä,
että tämä oli juuri sellainen elokuva, jota he halusivatkin
katsoa.
Katselin
ympärilleni, mutta en nähnyt kollegaani enkä hänen
vaimoaan. Huomasin kuitenkin, että teatterissa oli monta kerrosta.
Ehkäpä he olivat parvekkeella, jossa istui rikkaampaa väkeä.
Iltapukuihin ja smokkeihin pukeutuneena yhteiskunnan kerma siemaili
cocktaileja aitioissaan ja näytti pitävän elokuvasta
aivan yhtä paljon kuin tavallinen kansa alakerrassa.
Elokuvan
juoni ei edistynyt, joten lähdin kävelemään etsiäkseni
jotain naposteltavaa. En kuitenkaan päässyt riviä pidemmälle,
kun sivuovista tuli palkattuja avustajia, nuoria naisia, jotka asettuivat
seisomaan kummallekin puolelle salia. Elokuvan pyöriessä
nämä naiset kehoittivat yleisöä osallistumaan
leffan tunnelmaan. He olivat pukeutuneet samalla tavalla kuin osa
roolihenkilöistä. He heiluttivat käsiään
innostaen yleisöäkin tekemään niin. Yksi avustajista
piti kiinni köydestä, jonka varassa saattoi heilua salin
kummallekin puolelle. Minua pyydettiin hyppäämään
kyytiin, kun satuin olemaan sopivasti liikkeellä. Ajattelin tämän
piristävän, joten tartuin köyteen ja annoin avustajan
heilauttaa minut valkokankaan poikki toiselle puolen salia.
Elokuvassa
on siirrytty myöhempään iltaan, jolloin roolihenkilöt
alkavat olla romanttisia. Meno on hiljentynyt ja taustalla soi rauhallisempaa
musiikkia. Henkilöt keskustelevat kahdestaan ja ovat hyvää
vauhtia lähentymässä toisiaan.
Samaan
aikaan minä heilun köyden varassa salin poikki ja vien viinirypäleitä
ja muuta syötävää avustajalta toiselle toimien
eräänlaisena välittäjänä roolihenkilöiden
kesken, jotka ovat klikkiytyneet omiin ryhmiinsä eri puolille
valkokangasta.
Avustajien
ja minun toteuttama köysikoreografia täydentää
elokuvan tunnelmaa, joka on jo pitkään ollut vaarassa muuttua
latteaksi. Silti yleisö nauttii elokuvasta, joka on lähestymässä
loppuaan. Bileet ovat päättymässä mutta elokuvan
henkilöt ovat löytäneet toisensa tässä rikkaiden
ihmisten herraskartanossa.
Lopputekstien alkaessa väki poistui elokuvateatterista. Nyt kun
sali valaistiin, saattoi nähdä, että teatteri sijaitsi
erittäin hienossa rakennuksessa. Palatsi oli vartavasten muunnettu
elokuvan tunnelmaan sopivaksi. Paljon rahaa oli käytetty, jotta
teatterin sisustus muistuttaisi elokuvan kulisseja.
Poistuessamme
paikalta tuntui kuin poistuisimme elokuvasta itsestään.
Ymmärsin, että kyseessä oli suurella rahalla toteutettu
mainoskampanja, jolla yritettiin saada elokuvan ympärille mahdollisimman
paljon juhlahumua. (Tällä yritettiin saada yleisöä
ajattelemaan, että elokuva oli parempi kuin se itse asiassa oli.)
Epäilemättä kampanja tuntui purevan, sillä ihmiset
tulivat kadulle sen näköisinä kuin olisivat olleet
mukana elämää suuremmassa tapahtumassa.
Olimme
pettyneitä elokuvaan, joskin Sarista oli hienoa olla mukana juhlinnassa
väen paljouden keskellä. Esityksen jälkeen ihmiset
jäivät kadulle eivätkä lähteneet koteihinsa.
He halusivat ylläpitää elokuvan tunnelmaa järjestämällä
spontaanit kekkerit kadulla. En silti voinut ymmärtää
ihmisten tyytyväisyyttä. Elokuva oli korkeintaan keskinkertainen.
Lähdimme
kotiin. Kävellessämme rautatieasemalle vilkuilin vielä
ympärilleni, mutta tuttaviamme ei näkynyt missään.
