Parkkipaikalla
Kävin
supermarketissa ystäväni Markin kanssa. Tarvitsimme kasviksia,
hedelmiä, leipää, makkaraa ja lihaa. Meillä oli
kummallakin omat ruokakorit, joten täytimme niitä omien mieltymystemme
mukaisesti.
Tutkin
vihanneksia sen verran pitkään etten huomannut mihin Mark
meni. Etsin häntä hyllyjen välistä ja joka puolelta,
mutta en löytänyt. Arvelin, että hän oli mennyt
takaovesta ulos. Laitoin ostoskorini lattialle ja astuin ulos parkkipaikalle.
Mark
istui auton luona täysinäinen ostoskori vieressään.
Kysyin, maksoiko hän jo ostokset. Mark vastasi, että asia
riippuu siitä miten sen tulkitsee. Kuulemma ei ollut tarvetta
vielä maksaa, koska käytännössä olimme vielä
kaupassa. Parkkipaikka kuului kaupalle - siispä ostoksia ei tarvinnut
maksaa niin kauan kuin olimme kaupan alueella. Ja ostokset olivat
joka tapauksessa meidän, koska ne jo olivat korissa. Mark puhui
nopeasti ja epäselvästi, joten en ymmärtänyt hänen
perusteluitaan muuten kuin että ne vaikuttivat sekavilta. "Et
siis maksanut ostoksiasi?" kysyin.
Mark
pyysi minua istumaan alas asfaltille. Hän oli juuri laittamassa
ruokaa ja kehotti minuakin ruokailemaan. Auton konepelti oli auki
ja moottorissa paloi avotuli. Makkaratikku kädessään
hän käristi HK:n sinistä. "Et voi grillata moottorin
päällä", protestoin. "Auto menee pilalle.
Tuli sulattaa muoviset osat ja kuumuus vääntää
metallin vinoon." Mark sanoi, ettei tuli koskettanut muovisia
osia, ja auton moottorit oli joka tapauksessa suunniteltu kestämään
kovaakin kuumuutta.
Mark
tarjosi minulle valmiiksi grillattua makkaraa. Olin kahden vaiheilla,
pitäisikö syödä vai pitäisikö mennä
kauppaan maksamaan ostokset.
