Koulutuksessa
Kadulla
oli kahviloita ja kauppoja, ihmisiä ostoksilla tai asioillaan
liikkuen verkkaisesti pitkin kivetystä. Jotkut olivat yksinään
liikenteessä, osalla oli perhe tai kaverit mukanaan.
Talot olivat vanhoja ja koristeellisia. Julkisivuissa oli keskiaikaisia
vaakunoita. Useimmat monumentit olivat hyväkuntoisia vuosisatojen
jälkeenkin.
Olin
innoissaan. Puoli vuotta koulutuksessa Edinburghissa. Oli vasta tammikuun
alku ja vielä monta kuukautta jäljellä. Kaikki ympärilläni
näytti viihtyisältä. Lukuisia pieniä yksityiskohtia,
joita ei ehtisi kunnolla tutkia. Sari oli samaan aikaan Sheffieldissä.
Sielläkin voisi käydä aina kun huvitti.
Aamuaurinko
paistoi viistosti katettujen kahviloiden välistä. Ajoin
pyörällä ostoskadun poikki. Alitin holvikaaren ja käännyin
vasemmalle syrjäisemmälle kadulle pois keskustan tuntumasta.
Kaupunki ei ollut kovin suuri, joten muutamassa minuutissa olin aukeammalla
alueella.
Maaseudulle
tultaessa tie muuttui mutaiseksi. Piti olla varovainen ettei kaatuisi.
Koulu oli kaupungin laitamalla pellon keskellä.
Käännyin
pienelle traktoritielle. Ajoin hitaasti, kunnes tulin polun kohdalle.
Polku kääntyi oikealle ja sen päässä oli
koulu. Nousin pyörän satulasta kävelläkseni loppumatkan.
Talutin
pyörää polkua pitkin ja samalla kiinnitin huomiota
pyörän likaisuuteen. Varsinkin etupyörä oli erittäin
mutainen. Muta likasi pellolle kasatut Wienerschnitzelit. Schnitzeleitä
oli silmän kantamattomiin peittäen koko peltoalueen. Ne
oli kasattu vieri viereen pystyasentoon niin että näytti
siltä kuin lihat olisivat kasvaneet mullasta.
Kullanruskeat
pihvit saivat maiseman näyttämään elokuiselta.
Renkaan jälkiä jäi rapeaksi paahtuneisiin kuoriin.
Tutkin
lihankimpaleita. Nämä olivat tämän päivän
kouluruokaa. Piti itse ottaa pellolta yksi Wienerschnitzel ja laittaa
se lautaselle ja tarjottimelle mennessään ruokajonoon. Halusin
ottaa mukaani mahdollisimman suuren ja hyväkuntoisen kyljyksen.
Osassa oli korppujauhokuorrutus pudonnut maahan. Osassa oli mutaa
ja multaa.
