Karl
Marx
Istuin kivisellä portaikolla. Ympärillä
oli aukio ja kukkaistutuksia. Juttelin Tadeuszin kanssa.
- Näin viime vuonna oopperaesityksen Karl
Marxista, sanoin. - Tämä oli mielenkiintoinen, sillä
se oli erilainen kuin useimmat muut lajityypin edustajat.
- Millä tavalla?
- Teatraalisuuden sijasta oli pyritty realismiin. Lavasteet olivat
kuin suoraan 1800-luvun tehtaasta. Puvustus oli harmaata ja likaista.
- Mutta ei tuossa ole mitään erityisen uutta.
- Ei varmaankaan. Mutta lisäksi lavalla oli isoja TV-kuvaruutuja,
joissa näytettiin vanhaa kuvamateriaalia työläisten
elämästä. Ooppera-aaroiden sijasta mustavalkoisissa
arkistokuvissa laulettiin työlauluja, joita oli aikanaan laulettu
tehdastyön lomassa.
- Kiintoisaa.
- Laulut oli sidottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi Karl Marxin
filosofian ja elämänvaiheiden ympärille. Vaikutelma
oli kuin hyppäys sata vuotta ajassa taaksepäin.
- Jännittävää, jos vaikutelma oli onnistuttu saamaan
aikaan teknologian ja musiikin keinoin. Silloinhan realismi oli toteutettu
keinotekoisesti.
- Aivan. Lisäksi erikoinen kontrasti syntyi tehdastyöläisten
kurjuuden ja Marxin oman elämän välille. Oopperassa
annettiin ymmärtää, että samaan aikaan, kun Marx
vastusti proletariaatin kurjistumista, hän itse nautti ylellisyyksistä,
joita oli saatu aikaan työväestön riistolla. Hän
mm. nautti salaa hienoista sikareista ja laadukkaista likööreistä.
Hän kävi mielellään suurissa kaupungissa, joissa
saattoi viettää aikaa ylellisissä miljöissä.
Ja hän ihaili hienoja vaatteita ja kallisarvoisia tavaroita,
vaikka tätä kaikkea ei ehkä olisi arvannut pelkästään
hänen kirjoituksiaan lukemalla.
- Oliko tuo historiallinen totuus?
- En tiedä. Mutta joka tapauksessa voin suositella oopperaa.
Kannattaa käydä katsomassa, jos sitä esitetään
Berliinissä.
